Filmit kertovat Karjalan kirjailijoista
Karjalan venäjän-, suomen-, karjalan- ja vepsänkielisen kirjallisuuden erikoisuuksia tutkinut hanke päättyi. Hankkeen toteuttivat Petroskoin valtionyliopiston muutama maisteriohjelman opiskelija ja filologian lisensiaatti Marija Kazakova.
— Olen tyytyväinen hankkeen tuloksiin. Olemme tehneet 14 lyhyttä filmiä Karjalan kirjailijoista, joista osa kirjoitti aiemmin ja osa kirjoittaa nyt karjalan, vepsän, suomen ja venäjän kielellä, hankkeen tieteellinen johtaja Kazakova kertoo.
Filmit pohjautuvat haastatteluihin. Tekijät kuvasivat myös kirjailijoiden kotipaikkoja ja sitä ympäristöä, joka inspiroi kirjailijoita luovaan työhön.
— Filmit esittävät, miltä Karjalan ainutlaatuinen ja monipuolinen kulttuuri näyttää niiden nuorten silmin, jotka itse arvostavat ja kunnioittavat tätä kulttuuria ja osaavat venäjän lisäksi myös karjalaa, vepsää ja suomea, Kazakova sanoo.
Hän korostaa, että hankkeen päätarkoitus oli tehdä tunnetuksi Karjalan kirjallisuutta ja kulttuuria koululaisten ja opiskelijoiden keskuudessa.
— Videot on jo lähetetty esimerkiksi Kotkatjärven kouluun sekä Aunuksen, Kotkatjärven ja Leningradin alueen Koskenalan kaupungin kirjastoihin, Kazakova sanoo.
Maisteriopiskelija Valerija Grafova on kiinnostunut eniten karjalankielisestä kirjallisuudesta. Hankkeessa hän teki dokumentit karjalankielisistä runoilijoista Zinaida Dubininasta, Vladimir Brendojevista, Aleksandr Volkovista ja kirjailija Valentina Karakinasta sekä suomenkielisestä kirjailijasta Antti Timosesta.
Muilta maisteriopiskelijoilta ilmestyivät filmit Ortjo Stepanovista, Armas Mišinistä, Miikul Pahomovista, Nina Zaitsevasta, Olga Žukovasta, Nikolai Abramovista, Anatoli Petuhovista, Jelena Harlamovasta ja Tatjana Meškosta.
— Mielestämme nämä kirjailijat ovat Karjalan kirjallisuuden avainhenkilöitä. Heidän teoksiinsa tutustutaan tasavallan kouluissa ja Petroskoin yliopistossa, Grafova täsmentää.
Hankkeen osallistujat tekivät matkoja kirjailijoiden kotiseudulle ja haastattelivat kirjailijoiden sukulaisia ja ystäviä sekä kirjastojen työntekijöitä ja Karjalan kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuslaitoksen tutkijoita.
— Kävimme Karhumäen piirissä, Soutjärvellä, Aunuksessa, Kotkatjärvellä, Latvassa sekä Leningradin alueen Podporožjen piirissä, Grafova kertoo.
Hanke on yllättänyt tutkijan. Esimerkiksi hän tutustui venäjänkieliseen lastenrunoilijaan Harlamovaan vasta hankkeessa. Grafova tunnustaa, että aiemmin hän ei tuntenut runoilijasta mitään.
Maisteriopiskelija Angelina Dorožko teki filmit venäjänkielisestä kirjailijasta Meškosta ja lastenrunoilijasta Harlamovasta sekä suomenkielisista kirjailijoista Mišinista ja Stepanovista.
— Tutustuin henkilökohtaisesti Meškoon silloin, kun yliopiston opiskelijana tein lopputyön hänen Koldun zdes - eli Noita on täällä -romaanista. Nyt tutkin hänen tuotantoaan edelleen. Harlamovasta sain tietää koululaisena. Silloin ihastuin runoilijan karismaan ja ihaniin runoihin, Dorožko sanoo.
— Haastattelussa Harlamova kertoi, että hänen mummonsa on vepsäläinen, vaikka tätä tietoa ei ole julkisesti esitetty. Karjalainen Dubinina käänsi Harlamovan runoja livvinkarjalaksi, tutkija esittää.
Maisteriopiskelija pitää runoilija Mišinista siitä, että hän kirjoitti ja käänsi teoksiaan taitavasti venäjäksi ja suomeksi.
— Stepanovin Kotikunnan tarina -romaania voi sanoa epäilemättä valtavaksi teokseksi. Kirjailijan Miihkali-poika kertoi, että hänen isänsä oli ollut kirjoittamassa varhain aamulla ja oli sitten lukenut kirjoituksiaan ääneen, maisteriopiskelija sanoo.
