Etnobloggerit vierailtih Komin tašavallašša
Šajekuušša miula onnistu ošallistuo Vierailulla kielen pakasijien luona -mediaopaššušmatkah Komin tašavaltah. Bloggerien matka piettih kolmanteh kertah. Šitä ennein matan ošallistujat käytih Mordovijašša ta Udmurtijašša. Bloggerien mediaopaššušmatka “Vierailulla kielen pakasijien luona” oli järješšetty Kanšallisien šuhtehien resurssikeškukšien voimin Venäjän kanšallisušaseijen virašton tuvella, Komin kanšallisen politiikan ta Kieliaktivistien šeuran kannatukšella yhteisruavošša Šuomelais-ugrilaisen kulttuurikeškukšen, Komin tašavallan kanšojen yštävyškojin ta Komin yhteiskunnallisen kamarin kera.
Jotta piäššä bloggerien matkah piti ošallistuo kilpailuvalintah, kertuo matan järještäjillä muamonkielen ta oman kanšan kulttuurin šäilyttämisen käytännölliskeinoista. Valinnan piätökšien mukah Komih mäni kahekšan henkie Karjalašta, Udmurtijašta, Kamčatkašta, Kalmikijašta, Moskovašta ta Piiteristä.
Matan aikana myö ryhmän kera kävimä Ib-, Vil’gort-, N’obdino- ta Kortkeros -kylissä. Meijät yštävällisešti otettih vaštah Kanšojen yštävyštalošša, kostitettih šankiloilla Komikulttuurin keškukšešša. Šamoin meilä piettih opašretkijä Jurgan-kanavan toimistoh ta Kanšalliseh musejoh, missä eletäh “Meččäisännät”– Karanmeren rannalta löyvetty miehen ta naisen muinaisaikani puuveššoš. Konša kačot niih, ni tunnet pohjoiskanšojen voimua ta taikua.
Viijen päivän ohjelma oli oikein täyvellini. Komi-kanšalta voipi opaštuo šäilyttämäh ta šuvaimah muamonkielta, käyttämäh šitä arkielämäššä, pakajamah šillä lapšien kera, kehittämäh kanšan käsitöitä, valmistamah teatteriesitykšie ta ammatillisešti kuvuamah TV-ohjelmie.
N’obdino-kyläššä myö kävimä paikallisešša koulušša, missä komin kieltä opaššutah muamonkielenä. Tänä vuotena koulu šai voittajan nimen nominatijošša “Oman komin kielen šuhtehen koulu”. Alkeiskoulun opaštaja Svetlana Mingalejeva ta hänen opaštujat näytettih meilä tunnilla, kuin hyö käytetäh muamonkieltä. Koko tunnin aikana lapšet opaštajan kera paistih vain komin kielellä.
– Eryähät lapšet paissah komin kielellä perehissäh, ka pahakši mielekši šemmosie perehie on vähän ta joka vuosi niijen luku vähenöy, kerto Svetlana Mingalejeva.
Matan aikana meijän onnistu käyvä šuomelais-ugrilaiseh etnopuistoh ta kaččuo Komi.Folk-spektaklie Kanšallisešša musiikki-draamateatterissa šekä paissa šen artisitojen Sem’on Gorčakovin ta Angelina Smirnovan kera.
Matkuštamisen tulokšena oli tuttavuštumini tašavallašša tunnettujen artistojen ta bloggerien kera, kumpaset eissetäh omua kulttuurie internetissä videojen, esitykšien, audiopodkastien, matkailublogien kautti.
Matan aikana miula onnistu käyvä Zaran’-käsityökeškukšešša Vil’gort-kyläššä ta paissa paikallisen puuveštäjän kera, kumpani opaštujien kera valmistau omašša työpajašša taitotevokšie puušta.
Komin kanšan tarinojen mukah kaikki alko šoršašta, mi komin kielellä on pötka. Ei ole šala, jotta kanšan uškomukšet ta kulttuuri nävytäh käsityöššä. Komin tašavallašša puisie šoršaveššokšie voipi nähä joka paikašša, a Venäjän toisissa alovehissa on vaikie löytyä šemmosie veššokšie, Komissa ne ollah ainutluatusie.
Muasteri Aleksei Gavrilov jo 10 vuotta johtau Zaran’-keškukšen puuveššäntäošašton toimintua. Hiän kerto mistä on parempi luatie puuvehkehie šekä ruavon meštaruon šaloista.
‒ Olen puušeppä jo 15 vuotta. Enšin piäsin opaštumah käsityötaijon ošaštoh, še kiinnošti milma ta mie jatoin ruatua täššä ammatissa, a šiitä rupesin opaštamah työpajašša. Miula opaššutah lapšet kymmeneštä vuuvvešta alkuan ta kaikki halukkahat aikuhiset, kumpasista vanhimmalla on 75 vuotta, šaneli Aleksei Gavrilov.
Puuveššäntäpajan ylpeykšenä on šoršamuotoset veššokšet. Komin kulttuurissa šorša on koko ihmisväjen emä. Šoršan muotosie voijah olla šuola-aštiet, kauhat, aštiet, kropeikat – kaikki ne esinehet, kumpasie voipi käyttyä kotihommissa. Niitä luajitah pahkašta tahi kuhmušta ilman lehenšilmie.
‒ Još kuhmušša ei ole lehenšilmie, ni šen kuijut tašasešti kašvettih toini toisen piällä. Kuhmušta luajitut vehkehet ollah oikein šiliet ta niijen kuva on kaunis. Pahka on niise kuhmu, ka šiinä on iteytymiksi jiätyt lehenšilmät. Šen kuvašša on vikoja, ka pahkua pietäh kuhmuo kallehempana, šitä harvemmin voipi löytyä. Myö luajimma tevokšie koivušta tahi männyštä. Venäjän toisissa alovehissa rikenempäh käytetäh leppyä tahi lehmušta, erityisešti šoršamuotosien vehkehien luatimisešša, šano muasteri.
Prosessi alkau kuhmun tahi pahkan eččimiseštä. Še pitäy šahata pois puun runkošta erikoisella tavalla, jotta šen kera olis šahattu vielä 30 % puuta. Vehkehet koivušta ollah kallehempi, šentäh kun šitä on parempi kiillottua. Još kuhmu otetah männyštä, ni šen piällä jiäy “tervapešie” ta še on keltasempi. Vehkehien luatimisešša käytetäh työkonehie. Šoršamuotosien luajokšien lisäkši työpajašša luajitah niise kanšanšoittimie, kuksa-kuppija, koruja ta pienie veššokšie.
‒ Kaikešta vaikeimpana tevokšena on še, kummaista pitäy šahata šahalla ta helpoimpana on lusikka. Nyt joka puuesineh voipi luatie työkonehella, ka käsityötä kuiteski käytämmä, ilman šitä ei šua veššätä. Šen lisäkši pienie veššokšie on mahotointa luatie työkonehella. Lapšie myö opaššamma enšin veštämäh geometrisie kuvie ta šiitä jo opaššamma luatimah mitänih vaikiempua, kerto Aleksei.
Aleksei Gavrilov on šitä mieltä, jotta pitäy kannattua kanšallisie perintehie ta käsitöitä ta opaštua niih lapšie, näyttyä šillä tavoin huolta ta rakkahutta kotimuah.
Mie olen varma, jotta Karjalašša on äijän käsityömuasterija, kumpaset niise voijah luatie vehkehie šäilyttyän ainutluatuista paikallista koloriittie.
