Esitys tempaa mukaansa ja saa ajattelemaan
Läpitunkeva tuuli, kuulakas ilma, kalanpyydykset, kylmä suolavesi, jäyhät miehet… Petroskoilaisen kirjailijan Dmitri Novikovin romaanin aiheisiin perustuvassa esityksessä Golomjanoje plamja Venäjän Pohjola on aito, sellainen, millainen se on todellisuudessa. Esitys tempaa mukaansa ja saa ajattelemaan sydämettömyyttä ja kauhua, jota tässä maailmassa on.
Esityksen keskipisteessä on rakkaus kotiseutuunsa, sen luontoon ja muinaishistoriaan.
— Juoni on sivuosassa, mutta se pitää jännitystä yllä. Päärooliin nousee kuitenkin tunteet. Siksi esityksessä on niin paljon tanssia. Tanssissa tunteet elävät ilman sanoja, petroskoilainen katsoja Inna Nippolainen kertoo.
— Täällä on samoin kuin unessakin paljon ulottuvuuksia — paikalliset, ajalliset ja merkitykselliset. Vähitellen kaikki nämä ulottuvuudet sekaantuvat, ja syntyy pyörre, joka vetää mukaansa, hän jatkaa.
Esityksen juoni kertoo nykyihmisen, Grigorin draamasta. Häntä verrataan pyhittäjä Varlaam Kierittiläiseen, joka eli 1500-luvulla Vienanmeren rannoilla. Surmattuaan vaimonsa mustasukkaisuudesta, hän purjehti Vienanmeren rantoja edestakaisin etsien katumusta ja anteeksiantoa ja syntien sovitusta.
Grigori etsii sielulleen pelastusta ja matkustelee ympäri Karjalaa. Hän palaa juurilleen ja lapsuutensa muistoihin sekä yrittää löytää vastauksen häntä kiusaavaan kysymykseen. Kansallisen teatterin näyttelijä Aleksei Belov on hyvin vaikuttava roolissaan Grigorina.
— Täällä näemme eri sukupolvia, julmia rikoksia luontoa, ihmistä, sielua ja Jumalaa vastaan. Sinä näet sitä, mitä tapahtui vuosisata sitten. Sinä muistelet sitä, mitä tapahtuu nykyään. Sinä olet huolissaan siitä, että kaikki toistuu. Miksi tämä tapahtuu? Miten tämä pysäytetään?, Inna Nippolainen kertoo.
— Kun sinut heitetään myrskyn jälkeen rannalle, sinä et ole samanlainen kuin ennen sitä. Nyt sinussa on enemmän syvyyttä. Ja vain silloin sinä näet sen — golomjanoje plamjan. Näin pomorit nimittivät sateenkaarta. Vedestä hypännyt kala välkkyy kaikissa sateenkaaren väreissä. Huolimatta merenpohjaan päätyneistä kalaverkoista vesissä on vielä kalaa, joka syöttää kärsivää ihmistä. Sellainen, joka pyytää anteeksi, saa anteeksi, hän sanoo.
Pietarilainen käsikirjoittaja Olga Pogodina—Kuzmina on onnistunut upeasti sovittamaan Novikovin vaikean romaanin näytelmäksi. Hänellä on ollut kokemusta karjalaiseen materiaaliin perustuvien näytelmien kirjoittamisesta. Hän on kirjoittanut Karjalainen vanki -oopperan libreton.
Teatterin pääohjaaja Andrei Dežonov, petroskoilainen koreografi Aleksandr Kozin ja pietarilainen lavastaja Oleg Moltšanov ovat tehneet visuaalisesti ja tanssillisesti hyvät ja toimivat kohtaukset. Esimerkiksi Lohen pyynnin kohtaus ja kohtaus saunassa hämmästyttävät katsojaa.
Esityksen koreografia on voimakas ja dynaaminen. Lavasteet ovat yksinkertaisia, mutta näyttäviä. Erityisen vaikuttava on pystyssä seisova vene.
Petroskoilaisten muusikoiden Aleksandr Leonov ja Olga Gaidamak säveltämä musiikki lisää tunnelmaa.
