Elettävä elämä ei ole ylitettävä pelto

Elettävä elämä ei ole ylitettävä pelto

Aleksandra Lesonen
08.07.2024
Heinäkuun 8. päivänä Venäjällä juhlitah Perehen, rakkahuon ta uškollisuon päivyä. Tahomma kertuo Gundirevien pereheštä.
Puolisot Leonid ta Svetlana Gundirevit lapšineh ta punukan kera Pirttilahen Taipale-huuttorin portahilla. Kuva: Gundirivien kuva-arhiiva
Puolisot Leonid ta Svetlana Gundirevit lapšineh ta punukan kera Pirttilahen Taipale-huuttorin portahilla. Kuva: Gundirivien kuva-arhiiva

Puolisot Svetlana ta Leonid Gundirevit eletäh Pirttilahen Taipale-huuttorilla. Hyö harraššetah turismie, muataloutta ta kannatetah karjalaisie perintehie. Puolisot kerrottih, mitein pitkien vuosien aikana šäilyttyä lujua perehtä šekä omista harraššukšista ta vanhan talon entistämiseštä. 

Leonid ta Svetlana ollah Karjalan kantaeläjät. Leonid on šyntyn Jyškyjärveššä, a Svetlana – Petroskoissa. 1980-luvulla heijän vanhemmat šiirryttih Koštamukšeh. Šiitä šuate tulijat puolisot alettih elyä kivenlouhijien kaupunkissa, missä tavattih vuotena 1989. Meijän šankarien tuttavutta ei voi šanuo romanttisekši tämän šanan tavallisešša merkitykšeššä, ka šattumaini vaštahtulo miäräsi heijän tulijan kohtalon koko elämäkši. 

Vuotena 1990 Leonid läksi armeijah kahekši vuuvvekši, palveli Vitebskissä. Svetlana vuotti häntä Koštamukšešša, a konša oli mahollisuš, ni kävi hänen luokše armeijaošah. 

Leonid myöšty armeijašta ta hyö mäntih yhteh. Vuotena 1992 pereheššä ilmešty Meri-tytär. Tyttö on šyntyn Karhumäješšä, konša nuori pereh läksi Käppälih auttamah Svetlanan vanhempie talouvešša. 

1990-luvulla Leonid oli kiäntäjänä, ruato šuomelaisien kera ta harrašti eri kauppatoimintua. Karjalan kielitaiton anšijošta Leonidilla oli helpompi opaštuo šuomen kieltä. Vuotena 1996 puolisoilla on šyntyn toini tytär Anita. 

Svetlana muistelou, jotta 1990-luvut oltih vaikeina heijän perehellä, kuin ni monilla muanmiehillä. Vanhemmat ta yštävät autettih lapšien tavaroilla, ruuvvalla. Kešällä oli helpompi: puolisot kalaššettih, poimittih marjua, šientä. 

Vuotena 2002 pereh šiirty Kazahstanih. Leonidilla ehotettih ruato Alma-Atašša. Šielä pereheššä ilmešty Mark-poika. 

— L’on’a alušta halusi kolme lašta, näin šattuki. Vuotena 2007 myöštymä Koštamukšeh. Alma-Atašša on hyvä ilmašto, kaunehie vuaroja, verekšie kašviksie ta hetelmie, ka myö oikein ikävöiččimä Karjalua. Oli vaikieta ilman vesistöjä ta kalua, kerto Svetlana. 

Konša tulet Pirttilahteh, ilmeštyy vapauten tunto. Tulet čuururannalla, niät mäntymeččyä, aššut taloh, lämmität kiukuata, ta šielu on oikiešša paikašša.
Leonid Gundirev

Karjalašša perehellä oli mahollisuš kalaštua ta šen lisäkši šielä heitä vuotti Taipale-huuttori – Gundirevien perehen šukupešä. 

— Taipale-huuttori šijoutuu entiseššä Pirttilahen kyläššä, Vuokkiniemen lähellä. Miun muamo on šyntysin šieltä. Hänen täti, miun isotäti Taipalen Muarie, viimesenä eli šiinä ympäri vuuvven 1980-luvun loppuh šuaten. Myö ušein kävimä kaččomah häntä. Mie nävin, mimmosešša pahašša kunnošša oltih paikalliset vanhat rakennukšet. Vähitellen tajusin, jotta ne ei olla tavallisie vanhoja rakennukšie loittona sivilisatijošta. Še on Vienan Karjalan istorijallini ta kulttuurini perintö. Miula himotti panna huuttori kuntoh, šanou Leonid. 

Enšin Leonid hoiti huuttorie omin voimin, luati pienie korjauštöitä, jotta rakennukšet ei ryšähyttäis, a katot ei lankettais eikä vajatettais. Ka šitä ei riittän. 

— Konša 1980-luvun lopušša ruavoin kiäntäjänä ta Koštamukšešša vietettih rokfestivalija, kunne mielelläh tuli šuomelaisie, mie tutuššuin Markku Niemiseh, tunnettuh mesenattih, Vienan Karjalan šyntyperäseh. Hiän ta hänen johtama Juminkeko-šiätijö autettih milma entistyä huuttorin piätalo, Taipalentalo. Vuotena 2018 restaurointiprojekti šai granttiapuo Šuomešša. A vuotena 2019 alkoma ruatua. Arhitektorina oli Sergei Kulikov, kumpani pitälti ruati Kiži-šuarella. Myö tarviččima kirvešmiehie, niitä oli vaikie löytyä Koštämukšešta. Meilä tuli kirvešmieš Kiži-šuarelta, šiitä tuli kakši mieštä – tuatto ta poika Luušalmešta. Šen jälkeh meilä liitty miehie Luganskin kanšantašavallašta. Šamoin restaurointih ošallistu vuokkiniemiläisieki. Myö kokonah purettima vanhan lavon ta kokosima šen uuvveštah, rakentima taloh liävän, vaihtoma alavenčät. Vuotena 2023 Taipalentalo täytti 120 vuotta. Miušta tuntuu, jotta entistämisen jälkeh še rupieu šeisomah vielä 100 vuotta, kertou Leonid.  

Meilä on mitä ruatua yheššä, še yhistäy meitä. Ka tärkeintä on rakkahuš. Ilman rakkahutta elämä on tyhjä.
Svetlana Gundireva

Puolisot šanotah, jotta nuorina ei smietitty Taipale-huuttorin arvuo. Kulttuuriperinnön šäilyttämisen tärkevyön ymmärtämini tuli vain ijän ta kokemukšen kera. Ka nyt hyö kokonah omissetah omua elämyä huuttorilla, turismilla šekä karjalaisen kulttuurin ta kielen popularisoinnilla. 

— Konša tulet Pirttilahteh, ilmeštyy vapauten tunto. Tulet čuururannalla, niät mäntymeččyä, aššut taloh, lämmität kiukuata, ta šielu on oikiešša paikašša, kertou Leonid. 

Pereh ošti mouttorivenehen, jotta käyvä Pirttilahešša ušeimmin. Leonid rekisteröičči yksityisyritykšen. Huuttorilla alko tulla turistija. Enšimmäisinä vuotena 2017 heijän luo tuli šuomelaisie. Šamoin huuttorilla kävi vierahie Ruočista, Tanskašta, Šakšašta ta äšen Japonijašta ta Amerikašta. 

— Meilä meinattih tulla turistit Turkistaki, ka tapahtu koronapandemija. Nyt tietyšti šuunnistauvumma venäläisih turistiloih. 

Joka vuosi Pirttilahen Taipale-huuttorilla Gundirevien pereh yheššä karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran jäšenien kera viettäy kanšanpruasniekkua. Še mänöy kešällä. Huuttorilla lauletah karjalaisie lauluja, tanššitah, pietäh käsityö- ta kielimuasteri-oppija. Halukkahilla Leonid näyttäy, mitein jauhottua ruista jauhinkivellä ta kantua heinyä.

Svetlana kerto, jotta tykkyäy mieštä luottevuošta ta šiitä, jotta hiän on aina valmis jakua heijän kera kotihommie. Leonid arvoštau naista avomielisyöštä, työhalušta, kaunehuošta.

Svetlanan ta Leonidin lapšet pieneštä ijäštä alkuan vietettih aikua huuttorilla. Nyt kaikin harraššetah karjalaista kulttuurie, tykätäh šitä ta kannatetah kanšanperintehie. 

Anita-tytär opaštuu karjalan kieltä. Kielen pakasijana ollešša Leonid auttau tytärtä. Šamoin Anita perušti alkuperäsien suveniirien ta vuatteijen Havumeččä-merkin. Vanhin tytär Meri eläy perehen kera Belomorskin piirin Tunkuon kyläššä, missä harraštau luonnontaloutta. Mark-poika tuanoin myöšty armeijašta ta eläy Koštamukšešša. Svetlanalla ta Leonidilla on kolme punukkua. 

Puolisot kerrotah, jotta hyö tarkotukšellisešti ei totutettu lapšie karjalaiseh kulttuurih, kylän elämäh, ei opaššettu karjalan kieleh. Lapšet iče ruavissuttih ta čukelluttih omih karjalaisih juurih. Puolisojen mieleštä, onnellisešša pereheššä pitäy olla keškenäini ymmärryš ta yhtehisie harraššukšie. 

— Pitäy aštuo elämyä myöten yheššä. Yhtehini ruato niise yhistäy. Vot myö yheššä kynnämmä peltuo omalla mualla. Vaivumma, levähämmä, mänemmä kylyh yheššä, šanou Leonid.

— Meitä šivotah huuttori, luonto, kalaššuš, še miellyttäy meitä molompie. Monet ihmetelläh: “Sveta, mitein ajat kyläh, tykkyätkö meččyä, kalaššušta?”. A miula še on kallis. Mie iče olen kašvan kyläššä, lisyäy Svetlana. 

Svetlana kerto, jotta tykkyäy mieštä luottevuošta ta šiitä, jotta hiän on aina valmis jakua heijän kera kotihommie, tykkyäy ta taitau valmistua ruokua. Erikoisen hyvin hiän paistau kalittoja. Leonid arvoštau naista avomielisyöštä, työhalušta, kaunehuošta ta šiitä, jotta hiän on kašvattan kolme lašta. 

Puolisot n’euvotah nuorilla pariskunnilla kunnivoittua toini toista ta kannattua partn’orin harraššukšie. 

— Šuatuo lapšie ta elettyö muutoman vuuvven yheššä, monet perehet jutellah näin: “Kašvatamma lapšet, a šiitä eruomma, meilä enyä ei ole ruatavua yheššä”. A meilä on mitä ruatua yheššä, še yhistäy meitä. Ka tärkeintä on rakkahuš. Ilman rakkahutta elämä on tyhjä, piätetäh miun pakinakaverit.


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Karjalan Sanomat
Karjala ja Kuolan niemimaa kameran takaa
Karjalan kansallismuseon uusi näyttely kertoo Muurmannin radan rakentamisesta rautatieinsinööri Aleksandr Azantšejevin ottamin valokuvin. Useimmat kuvista on julkaistu ensi kertaa.
Kipinä
Minun baban sarnad. Lahj jänišalpäi
Maria Aleksejeva johtutab sarnoid, miččid hänele staronoiči laps’aigal hänen baboi. Necil kerdal penikaine Mašoi lähteb ičeze vanhembidenke heinäntegole. Nece sarn starinoičeb, kut mäni emäine radpäiv nitul.
Karjalan Sanomat
Kielten tilanne puhuttaa tutkijoita
Karjalan kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuslaitoksen valtuuskunta osallistui Venäjän suomalais-ugrilaisten tutkijoiden konferenssiin Joškar-Olassa.
Oma Mua
Šinini trollikka
Lapšienkirjailijan Irina Nikitinan Šinini trollikka -starina kuuluu Kaupunki, missä eläy lapšuš -kirjah. Kokomuš ilmeštyy šyyškuušša.
Karjalan Sanomat
Valkovenäläiset muistelivat keskitysleirien vankeja
Suomalaisten ja saksalaisten keskitysleirien entiset vangit kävivät Karjalan tasavallassa osoittamassa kunniaa kaatuneille sotilaille ja kuolleille vangeille.
Oma Mua
Tverinkarjalua roih enämbi iänikartal
Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da istourien instituutan karjalan kielen da fol’klouran tutkijat ajeltih Tverin Karjalah tallendamah tverinkarjalastu paginua karjalan da vepsän kielen iänikartale pandavakse.
Karjalan Sanomat
Mansikka on kypsynyt noin viikon etuajassa
Karjalaiset marjanviljelijät ovat ryhtyneet poimimaan ensimmäisiä mansikoita, joita he myyvät suoraan tilalta tai myyntipisteissään ympäri Karjalaa.
Oma Mua
Runonlaulajien musejo täytti 40 vuotta
Runonlaulaja Marija Remšun talo eli Runonlaulajien musejo Kalevalašša täyttäy tänä vuotena 40 vuotta. Musejo avasi oveh 17. kešäkuuta vuotena 1984.
Karjalan Sanomat
Ihmissuhdedraama koukuttaa
Karjalan kansallisen teatterin näyttelijöitä voi nyt nähdä Ainut mahdollisuus kolmelle -televisiosarjassa.
Oma Mua
Mielihuavoine
Rahvahallizis suarnois on monien vuozisavoin aloh rahvahal suittunuttu viizahuttu. Täs suarnas kolme miehytty opastetah tolkuttomua viizahuoh.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль