Cyrano de Bergerac: rakkautta miekan kärjessä
Jos tuntee Cyrano Bergeracin nenän, se johtuu siitä, että ranskalaisen romantikon Edmond Rostandin näytelmä on inspiroinut satoja ohjaajia ja elokuvantekijöitä. Sankarinäytelmä Cyrano de Bergerac oli ja on edelleen yksi venäläisen teatterin suosituimmista. Näytelmällä on jälleen kysyntää Petroskoissakin. Sitä on esitetty Nukketeatterissa vuodesta 2021, ja nyt myös Kansallinen teatteri on valmistanut romanttisesta klassikosta ensi-illan.
Teatterille oli huikea haaste tarttua Rostandin kulttinäytelmään näyttämöversiona. Ohjaaja Viktor Terelja ja teatterin koko näyttelijäkunta ovat kuitenkin ottaneet haasteen vastaan ja esittivät versionsa tästä mestariteoksesta.
Sen, miksi ohjaaja valitsi vuoden 1897 teoksen esitettäväksi, ohjaaja selitti seuraavasti:
— Minulle se on koskettavin ja traagisin henkilöhahmo. Olen aina unelmoinut näytteleväni häntä. Nuorena en ymmärtänyt runoilijan tragediaa, taiteilijan tragediaa. Taiteilijan sisällä on yhteys vain taiteeseen ja kauneuteen. Kauneuden palveluksessaan taiteilija on aina yksin.
Lavastaja Olga Kolesnikova huomauttaa, että Cyrano de Bergerac ei ole historiallinen esitys.
— Sanoisin, että tämä esitys on hymni teatterille.
Ensi-iltaan huipentui kesäkuun lopussa Kansallisen teatterin näytäntökausi. Se herätti suurta kiinnostusta jo paljon ennen ensi-iltaa. Cyrano de Bergeracin kaltaista klassikkoahan oli mahdotonta jättää väliin, joten molemmat esitykset oli loppuunmyyty.
Yli kolmen tunnin ajan katsojat eläytyivät täysin tarinaan. He elivät ja tunsivat, nauroivat ja itkivät henkilöhahmojen mukana. Esityksen lopussa yleisö osoitti seisaaltaan suosiotaan.
— Mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan kaikkea sitä mitä olemme kokeneet esityksen aikana. Se täytyy katsoa. Sankarit paloivat intohimosta, repivät sielun kappaleiksi ja jättivät yleisön lumotuksi, petroskoilainen katsoja Jelena Ložkina kertoo.
Näytelmä on esitetty näyttävästi säilyttäen "viitan ja miekan" aikakauden kuvan. Puvut ja näyttämölle luotu tunnelma vievät katsojan 1600-luvun Ranskan tunnelmiin. Näyttelijät tuovat mukanaan energiaa ja dynamiikkaa, jotka rikastuttavat esitystä.
Vaikka näytelmä sijoittuu 1600-luvun sotatantereelle, se kuvaa myös miehistä ristiriitaa: yhtäältä ulkoista ja kovaa miehuutta eli miekan kalsketta ja toisaalta herkkää, runollista sisäistä puolta. Cyrano de Bergerac on miekkamies ja runoilija. Hän on nokkela, rohkea, jalo ja kaunopuheinen. Hän ei pelkää kuolemaa sodassa tai satunnaisessa tappelussa, mutta pelkää olla naurettava. Hän on salaisesti rakastunut kauniiseen Roxanneen, mutta suuren nenänsä takia Cyrano ei uskalla tunnustaa rakkauttaan hänelle. Kun Roxanne rakastuu komeaan mutta tyhmään Christianiin, Cyrano päättää auttaa. Hän päätyy kirjoittamaan rakkausrunoja mielitietylleen kilpakosijansa puolesta. Cyrano vaikenee omasta rakkaudestaan kuolemaansa asti.
Näyttelijäkaarti on onnistunut tuomaan hahmoihin syvyyttä ja uskottavuutta. Sergei Lavrenov tekee vakuuttavan roolin Cyranona. Julia Kuikka on aito Roxanne. Kun hän astuu lavalle, ei ole epäilystäkään siitä, miksi kaikki rakastuvat häneen. Andrei Gorškov on vaikuttava kreivi de Guiche ja Aleksei Klimkin on naiivi ja samalla omapäinen Christian. Nikita Anisimov ei ainoastaan rikastuta D'Artagnanin hahmoa ikonisilla iskusanoilla, vaan lisää siihen myös omaleimaisen leikkisän sävyn. Santeri Kuikka Raguenaun roolissa hurmaa yleisön huumorillaan ja keveydellään.
Juonen mukaan elämä kohtelee Roxannea julmasti, paljon ankarammin kuin muita hahmoja. Cyrano ei muutu lainkaan ja pysyy omana itsenään loppuun asti. On mielenkiintoista seurata, miten Roxannen hahmo muuttuu esityksen aikana. Aluksi Roxanne esiintyy femme fatalena, mutta vähitellen hänen romanttinen puolensa nousee esiin. Hän ei pelkää vaikuttaa hauraalta, mutta myös rohkealta ja sarkastiselta. Kuikan ja Lavrenovin väliset kohtaukset ovat sankarien suhteiden koskettavaa ja joskus sydäntäsärkevää dynamiikkaa.
Taistelun koreografia on huippuluokkaa. Kun Cyrano taitavasti torjuu hyökkääjänsä miekoilla, se tuntuu action-elokuvalta. Miekkailukohtauksissa De Velveria esittävä Vadim Malinin kaatui niin realistisesti, että taistelu näytti erittäin uskottavalta.
Cyrano tarjoaa tarpeeksi haastetta näyttelijöille ja puhuttelee myös nykykatsojaa. Cyrano de Bergeracin tarina herää eloon lavalla, ja jokainen katsoja itse tulkitsee hahmojen esittämät kysymykset. Kumpi on tärkeämpää: äly vai kauneus? Onko kunniakoodi välttämätön? Pitääkö ihmisen olla vastuussa kaikista teoistaan? Se on ajaton ja huomattavan ajankohtainen näytelmä.
Seuraava esitys on jo ensi näytäntökautena 27. syyskuuta 2026.
