Anuksen souhozan kuldaine aigu
Vuvvennu 2016 minuu lykysti pagizuttua Anuksen souhozan endisty piäagronoumua Nikolai Vasiljevua. Se oli jälgimäine kerdu, konzu näin händy. Nikolai Vasiljev siirdyi tuonilmazile vuvvennu 2019. Koverin Harakkumäin hieruh rodivunnuh da kazvanuh Nikolai Stepanovič ylen hyvin ellendi da tiezi muanruandudieloloi. Nikolai Vasiljev opastui agronoumakse Petroskoin yliopistos. Sen loppiettuu häi kolme kuudu ruadoi Vieljärven souhozas, a sit vuvvennu 1969 tuli omah rajonah da rubei ruadamah Anuksen souhozas. Kolmen vuvven peräs händy pandih Anuksen piirin piäagronoumakse.
— Agronoumal pidäy tiediä ylen äijy midä: kui vil’l’u da kartohku kazvetah, kui niidy istuttua, nostattua, kui kaččuo siädy, mittumua mehanizmua on muaruadoloih niškoi. Sen ližäkse pidäy tiediä kaikkien vil’l’oin sortat, kudamat vil’l’at kazvetah parembi. Mil on parembi väittiä muadu torfal vai höštyöl libo voit muudugi panna, saneli Nikolai Stepanovič. ̶ Minä tulin souhozah keviäl. Sie parahite oli kevätkylvö. Oppikkua duumaija, kuvvestuhandes suas gektuaras muadu seiččiesadua kylvämmö. Se on liijan vähä. Enzi keviän minä luajin pluanat – jo tuhat seiččiesadua gektuarua kylvin. Traktorua oli vähä, ruavoimmo hebozil. Kezäl pidi äijy heiniä varustua da siilossua panna. Hebozet äijäl avvutettih. Ga kaikis suurin dielo oli niitändy. Niitändymehanizmua oli vähä. Myö niitimmö kosilkoil. Sinne kerävyi äijy heiniä da net mašinat tukehtuttih. Sit pidi heinät iäres kiškuo da uvvessah ruveta ruadamah. Peldo pidi ajua mondu kerdua. Sil aigua tehniekku oli vähäzel huonol alal, vahnu da ainos mureni.
Vuvvet 1970 voibi sanuo oldih Anuksen souhozan kuldazet vuvvet. Olonija -lehtes lövvin moizet tiijot: “Anuksen souhozas on enämbi nelliätuhattu lehmiä da häkkii, kolmetuhattu poččii. Kezän aigua maidozavodoil joga päiviä vietäh läs kahtukymmendy tonnua maiduo. Kartohkua Anuksen souhozas kazvatetah kahtelsual kolmelkymmenel gektuaral muadu, kapustua — kuvvelkymmenel”. Oppikkua vai smiettie, mittuine bohattu oli Anuksen souhozu. Tuotandotuloksien mugah se mondu kerdua voitti Nevvostoliiton, kogo Ven’an da tazavallan kilvois.
— Enne Karjalas enzimäzel paikal oli Sordavalan souhozu. Sie ruadoi Aleksei Dubrovskii, ruavon geroi, a sit meijän souhozu rodih enzimäzekse. Anuksen souhozas hyvin kazvoi kartohkua, morkohkua, monivuodizien heinien siemendy. Siemendy myö möimmö kai Pskovah da Murmanskah. Net žiivatoile syötettäväkse. Mustan, enzimäzinny kogo Karjalas myö luajimmo näivöitettyy heiniä. Sidä enne meidy ei käytetty. Anuksen souhozal oli läs kuuttutuhattu sadua gektuarua muadu. Se oli, kui sanotah, suurin muatila, jatkoi mies. ̶ A muite meijän rajonas oli kaksikymmenkaksi tuhattu gektuarua peldomuadu. A nygöi, kui minä kuulin, käytetäh vai läs seiččietuhattu kaikkiedah. Muat on hävinnyöt, ojat kazvettih vičiköl, terväh net muututah suoloikse.
— Minä mustelen sidä ruaduo hyväl mielel. Anuksen souhozas ruadoi äijy rahvastu — kaksituhattu sada hengie. Oli vahnemban puolen rahvastugi, a minä, heih verraten, kahtu kerdua nuorembi olin. Minä ainos kyzelin heil nevvuo. Minun aigah meijän souhozan johtajannu oli Aleksei Akimovič Starikov, vahnu ruadai, musteli Nikolai Stepanovič.
Aleksei Starikoval silloi oli jo piäle kuvvenkymmenen vuvven. Ylen oli kova ristikanzu. Midä käski, midä kyzyi, kai pidi čuassuloile valmistua. Passiboiččou händy Nikiolai Vasiljevič, gu harjaitti kai varustamah da ruadamah aigoinah. A rajonas silloi oli sekretarinnu Mihail Konstantinovič Kononov. Häi vedi kogo rajonan talovusdieloloi. A sit Anuksen raispolkomas oli K’uršunov Mihail Andrejevič, sežo rutto mies. Häi rahvahanke ylen hyvin maltoi paista da midä pidi ruadua, ruadoi kai omal aijal. Nikolai Vasiljevič sanoi, ku händy vedeli elaijas hyvien ristikanzoinke ruadua.
Nevvostovallan aigua kai oli pluanah pandu i kai pidi andua valdivole.
Kartohkat, kapustat, morkofkat myö työnnimmö Petroskoile. Erähät vie mendih lespromhouzoih, orsat otettih da voinskoit čuastit. Vil’l’at midä kazvatimmo, kai pidi sdaija. Myö tiä vähäzen söimmö vaigu: maidozavodu maiduo andoi, a lihua omua myö emmo syönnyh. Kai pidi Petroskoile työndiä. A sit ruvettih vähäzin andamah. Omat souhozan ruadajat toiči suadih kaksi libo nelli kiluo lihua vuvves. A normat oldih hyvät. Sanuo hos vil’l’oi, pidi kazvattua kaksi tonnua gektuaralpäi. Gu emmo kazvatannuh, sit nakažittih meidy. Vuozi lopeh, preimii tuli, sanottih, vuota vuvven, sit suat. Ken kui ruadoi, muga i maksettih. Palkat souhozas oldih pienet, musteli Nikolai Stepanovič. ̶ Konzu tulin ruadamah tänne souhozah, vähäine nostettih ruadomaksu traktoristoile. Suuril traktoroil C-80 maksettih päiväs rubly seiččiekymmen da kaheksakymmen kopeikkua. A sit jo ruvettih maksamah kolme rublyä kaheksakymmen kopeikkua. Jo mužikoil silmät veseldyttih. Suadih jongois parembi ruadua. Rahvas ei eletty bohatasti, ga leibäh täydyi.
Anusken souhozan kuldaine aigu jatkui vuodessah 1987. Muga sanottuloin reformoin jälles tila muutui pahembah puoleh. Valdivo rubei vähembi kannattamah muatalovuslaitoksii, vähembi rubei andamah den’guabuu muatalovustavaroih, suoloin kuivamizeh, mualoin väittämizeh da kodiloin nostamizeh. Tehniekkuagi oli jygei ostua, gu niidy myödih kallehel hinnal. Kai tämä vaikutti sih, gu muatalovusala rubei vähin vähäzin kučistumah.
— Muatalovusala rubei kučistumah, konzu valdah tuli sekretari Gorbačov. Jo ei enämbiä pidänyh kartohkua eigo kapustua. Ouveššiloi ruvettih tänne pohjazeh tuomah Valgoven’al, Ukrainas, Voronežaspäi. Yhtekse, se oli huogehembi, a toizekse dorogat jo kohettih da mašinat ruvettih piäzemäh tänne pohjazeh. Johäi oli moine aigu, konzu maijon tuotando pienendettih. Školaniekoil ilmai annettih maiduo. Ei olluh ostajua jongoi Karjalas. A toizekse, vahnu rahvas hil’l’akkazih toizel ilmal siirdyi, a nuoret tuldih laškembat rahvas, kohti paista. Nygöi, kačo on Karjalas da Anuksen rajonas rahvastu vähä. Meil oli kolmekymmenkaksi tuhattu eläjiä, konzu minä tulin tänne. A ongo nygöi hos kaksikymmenkaksi tuhattu? Penzielolijua nygöi on enämbi migu ruadajua rahvastu, paheksi Nikolai Stepanovič.
Sil aigua, konzu Nikolai Vasiljev ruadoi, oli čotal kuuzikymmenkolme souhozua Karjalas.
— Kui sanotah, endisty elaigua ei ole, ga midä duumaičen, ni rodie ei. Ven’al voibi kaikkie kazvattua, voibi oma rahvas syöttiä kylläl da vie puoli Afrikkua da Saharuagi. Sih vai pidäy tartuo. Pidäy ruadua omal väil, omal mual da pidäy tuottua kaikkie, midä pidäy kädeh. A muite nygöi aigu on moine: ainos rodieu uuttu mehanizmua, uuzii zavodoi nostetah, uuzii mašinoi luajitah. Ga pidäy olla valmis niidy käyttämäh, opastuo pidäy. Nenga hil’l’akkazin kai rubieugi kohenemah.
