Aforismi sopii heikosti valehteluun
Toukokuussa 2020 Suomessa ilmestyi kaikessa (koronavirus)hiljaisuudessa ainutlaatuinen ja tiettävästi ensimmäinen suomalais-venäläinen aforismikokoelma . Sen nimeksi tuli Galaksien välisestä etäisyydestä ja kokoelman julkaisi Kulttuurivihkot. Tekijöiden, oululaisen Eero Suvilehdon ja pietarilaisen Mihail Kuzminin jokainen aforismi on käännetty venäjäksi ja suomeksi.
Suomenkieliset Suvilehdon aforismit ovat kääntäneet petroskoilaisille hyvin tutut nimet — Arvi Perttu ja Jana Žemoitelite. Venäjänkieliset Kuzminin aforismit on suomentanut allekirjoittanut.
Kokoelmaa on jo lyhyesti arvioitukin. Kirjailija-aforistikko Hanna-Leena Ylinen on kirjoittanut siitä seuraavasti:
“Jos teosta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, sanaksi sopisi tyylikäs. Kirja on tyylikäs paitsi ulkoasultaan myös sisällöltään ja idealtaan. Kokoelmassa on aforismeja ja lyhyitä runoja kahdelta erimaalaiselta, mutta samanhenkiseltä ajattelijalta.
Haastattelut ovat kiinnostava lisä kokoelmaan. Tässä lainaus Kuzminin haastattelusta: ”Kehnoja [aforismeja] on kosolti, mutta paradoksaalisesti taitavat aforismit eivät aina heti avaudu lukijalle”.
Eero Suvilehto on kirjoittanut sen verran puhuttelevia aforismikokoelmia jo kymmenkunta, että niitä — ja tekijän muutakin tuotantoa — on käännetty jo kahdeksalle kielelle. Hän on työskennellyt Oulun yliopiston ohella eri puolilla maailmaa vierailevana tutkijana: ainakin Sofia, Reykjavik ja Wien ovat tuttuja paikkoja monipuoliselle maailmankirjallisuuden tuntijalle.
Suvilehdon mielestä aforismi on eräänlainen kielen ja mielen mikroskooppi ja varsin läpinäkyvä laji — myös kirjoittajansa suhteen.
— Maneerit ja esikuvat näkyvät helposti. Luulen että laji sopii aika heikosti valehteluun. Saksalainen kollega sanoi kerran, että Hitlerin valtakaudella oli hallitsevaa ideologiaa kannattavia kirjailijoita, joiden aforistinen tuotanto ei kuitenkaan taipunut uskottavasti ajan henkeen. Aforistiikka ja sen suulliset sukulaiset näyttävät kukkivan juuri rajoitetun sananvapauden oloissa. Ahtaissa oloissa kieli ja ajatus alkavat luikerrella pienistäkin rakosista, Suvilehto kertoo.
Suvilehdon on vaikea vastata kysymykseen, kuka aforismeja lukee ja kenelle ne on tarkoitettu, koska tutkimusta asiasta ei hänen tiedossaan ole.
— Mielestäni aforismeja voivat lukea lapsetkin, jos vain tekstit ovat tarpeeksi monitasoisia. Näyttää, että nykyisin on kiinnostusta, koska aforismeja löytyy paljon internetistä ja niitä on asetettu esille mainostauluihin, esimerkiksi suurkaupunkien metroasemille, hän korostaa.
Mistä löytyvät sitten esikuvat?
— Esikuvia on paljonkin — Charles Baudelaire, Jerzy Lec, Atanas Dalchev — ja uusista venäläisistä ystäväni Mihail Kuzmin. Varsinaista kotijumalaa ei ole.
— Minua kiinnostaa erityisesti suullinen perinne ja kaikki mitä kuulen ja näen maailman kylissä, toreilla ja kapakoissa. Varsinkin Bulgarian suunnalta on tullut vaikutteita, ja sieltä mainittakoon vielä Sofiasta yksi nimi, satiirikko ja epigrammien tekijä, nyt jo edesmennyt Radoi Ralin.
Tässä lopuksi muutama Suvilehdon aforismi.
Ruusu jää joskus kauneutensa varjoon.
Tieto lisää tuskaa, hyvä virka sitä helpottaa.
Odota hetki, olet jonossa ikuisuuteen.
Matkusteli paljon, aina ohitse.
Ei sanonut mitään ja vaikeni taas.
Lapsi kysyy, vastaat elämälläsi.
Jutun tekijä Pentti Stranius on joensuulainen tutkija, kirjailija ja freelancetoimittaja.
