Šäynyä-vävy

Šäynyä-vävy

Tatjana Semečkina
19.05.2023
Starina vienankarjalakši kertou Tyyne-neiččyöštä ta hänen ihmehtapuamisešta hopien miehen kera. Šen jälkeh tytön ta hänen perehen kohtalo muuttu.
Tyyne oli kaunis: šiniset šilmät, valkiet tukat, kaunis näkö. Kuva: Margarita Kemppainen
Tyyne oli kaunis: šiniset šilmät, valkiet tukat, kaunis näkö. Kuva: Margarita Kemppainen

Ennein-muinoin kahen järven välissä oli pitkä ta šuuri kaunis niemi. Yläjärven rannoilla jo oli monta kylyä. Toini, Muštajärvi oli oikein šuuri, muštavetini, myrškyni ta vahinkollini, šillä aina šattu mitänih pahua: kerran kešällä lapši hukku uimašša, kevyällä nuori tyttö avantoh luiskahti, vain vesišankot jiällä jiätih, šykyšyllä kalamiehet myrškyh kavottih. 

Tämän järven rannoilla ei ollun kylie, vain niemellä oli monieš talo. Eryähäššä vanhašša talošša eli Tyyne-tyttö kipien muamon ta vaivasen veikon kera.

Tuatto ‒ kalamieš – kolme vuotta kun hukku. Šitä veikkuo heponi potki niin pahašti, jotta poika ei piäššyn enyä jaloillah, hiän vain veny ta voivotti. Muamo kylmi kalareissulla ta oli kovašša ryvitykšeššä. 

Pereh eli köyhäšti, monta kertua nähtih hyö viluo ta nälkyä. Tyyne oli oikein ruataja, hiän šiivosi navettoja, lypši lehmie, pesi vuatetta ta latteita pohatoissa taloissa ta šiitä ruavošta hänellä makšettih. Šillä šyötti muamuo ta veikkuo. Ka vielä kaikki kotityöt oltih tytön harteilla. Kešän alušša Tyyne pesi vuattiet ta mäni Muššanjärven rannalla huuhtomah. 

Tytöllä oli šormešša tuaton lahja ‒ hopie šormuš. Še otti ta i luiskahti šormešta järveh. Tyttö rupesi kovašti itkömäh:

‒ Ainut tuaton muisto!

‒ Mitäpä niin katkerašti itköy nuori tyttö? Tyyne kuli iänen. 

Kaččou, ka rannalla venehen luona šeisou mieš hopie puku piällä. Še oli Šäynyä. Vejenčuari työnti hänet kovan itun kuultuo.

‒ Ka oli yksi muisto tuatošta tai šenki kavotin, vaštasi tyttö ta kučču vierašta pirttih. 

Kun mieš avasi oven, talošša tuli valosampi ta lämpimämpi. 

Kaččou, ka rannalla venehen luona šeisou mieš hopie puku piällä. Še oli Šäynyä. Vejenčuari työnti hänet kovan itun kuultuo.

Muamo nousi šänkyštä kovašti rykien. Mieš laški kiän hänen rinnalla ta monivuotini ryvityš loppu. Šiitä mieš šilitti pojan šelkyä ta še šamašša nousi istumah šijallah. Tyyne ihaštu kun muamo ta veikko parettih. Mieš kaččo tyttyö, kun še oli niin kaunis: šiniset šilmät, valkiet tukat, kaunis näkö, tai rupesi kos’s’omah. Hiän šano muamolla:

‒ Ka mie voin näkeytyö Tyynen kera vain kakši kertua vuuvvešša, konša on päivänšeisatuš.

Muamo vaštasi:

‒ Kyllä mie antasin tytön miehellä, ka kun hänellä ei ole prituanieta.

‒ Mie tuon prituanien, lupasi mieš.

Päivä alko laškie ta Tyyne läksi kaimuamah šulhaista rantah päin. Šielä jo oli kakši lipašta: šuurešša oli monenmoista kankašta, pieneššä ‒ hopieta rahua. Tyttö veti lippahat kotih.

Šiita hiän rupesi täyttämäh šulhasen juohatušta. Tyyne mäni kylän šuurimman miehen luokši, jotta šais uuvven talon tilan. Ošti lauttamiehiltä talon hirret, löysi rakentajat. Talvekši jo šeiso uuši talo, a muamo valmisti hiät. Tuli päivänšeisatuš ta talon eteh šeisattu kolmen heposen val’l’akko, šiinä istu tytön šulhani. Hiät oltih täyveššä vauhissa, kun nuoren vävyn jo piti lähtie pois ajamah.

‒ Nyt kešällä vuota, kuuli nuori moršien. 

Aika kulu, vuuvvet mäntih. Tyyne kolme kertua šynnytti kolmoset: hänellä tuli nellä poikua ta viisi tyttyö. Lapšet oltih kun šäynyän mähnäset, niin kaunehet.

Rahvaš oli jo ammuin unohutettu vanhan järven nimen, nyt še oli Kirkašjärvi, kun šiinä oli vesi kirkaš, jotta näky kuin kalat uipi.

Tuaš tuli kešän päivänšeisatuš. Šäynyä anto Tyynellä tuaton hopien šormukšen tai šano:

‒ Nyt oli viimeni kerta, kun mie piäsin muan piällä. Šiun tuatto on meijän čuari. Hiän kuuli šiun katkeran itun ta työnti miut šiula apuh. Nyt työ iče pärjyättä, täššä on viimeni lahja.

Mieš anto Tyynellä pienen lippahan, šiinä värččilöissä oli monenmoisie šiemenie. 

‒ Ole onnellini, passipo kaikešta ta lapšista, šepyä tuattuoni, vaštasi Tyyne.

Tai niistä šiemenistä ruvettih rahvaš kašvattamah potakkua, porkkanua, kualie, jurikkua. Eikä tiijetty enyä Karjalašša nälkyä. Niemellä, Kirkašjärven rannalla, nousi šuuri kylä.



ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Oma Mua
Kalevalatalo: Karjalan paraš etnokeškuš
“Kalevalatalo” on valittu Karjalan vuuvven 2023 parahakši etnokulttuurikeškukšekši. Še voitti ECHO-liiton järješšetyššä kilpailušša.
Kipinä
Muisselmie lapšuošta
Lapšuon muisselmissa Ilmi Karhu kertou, kuin hänen muamo opaštu lukomah, konša hänellä oli jo kahekšan lašta.
Karjalan Sanomat
Vadelmantuotanto siirtyy tunneleihin
Valtion tuki vauhdittaa aunukselaisen yrittäjän vadelmantuotannon siirtymistä muovin alle.
Oma Mua
Runot jiähäh nykytärkeiksi täh päiväh šuaten
Karjalan kanšojen yštävyštaloššä mäni Karjalaiset runot – rahvahan kulttuurikoodin pohja -seminari. Šemmosie seminarija vietetäh jo nellä vuotta, ta käsiteltävie aiheita aina löytyy.
Oma Mua
Paasonvuaru – Spuasanvuaru
Paaso, Helylän rinnal olii aiga korgei mägi on tulluh kuulužakse turistukohtakse. Sen nimi toven on aiga vaigei arbaitus.
Karjalan Sanomat
Tutkimusmatka rikastuttaa murrekarttaa
Karjalan tutkimuskeskuksen tutkijat lähtivät Tverin alueelle keräämään karjalankielistä aineistoa VepKar-korpusta ja äänitearkistoa varten. Matka on järjestetty Venäjän maantieteellisen seuran tuella.
Kipinä
Tilkuine
Kerdomuksen personuažu sanelou omas matkas buabanke meččäh.
Karjalan Sanomat
Itsenäinen Itä-Karjala oli Suomen projekti
Historiantutkija Denis Popovin mielestä separatistisen Karjalan väliaikaisen hallituksen perustaminen oli osa valkosuomalaisten interventiota Itä-Karjalaan. ”Itsenäisellä” Karjalalla Suomi halusi toteuttaa aluevaatimuksensa Venäjälle.
Oma Mua
Kanšallisien kirjallisukšien kehityštä käsiteltih Moskovašša
Moskovan Ruškiella aukivolla X kirjafestivalin rajoissa oli pietty Kanšallisien kirjallisukšien festivali. Kirjailijat ta runoilijat šekä kielen ta kulttuurin aktiiviset šäilyttäjät tultih festivalih, jotta tutuštuo toini toiseh.
Karjalan Sanomat
Runolauluista pohja luoville toimijoille
Vanhat karjalaiset runolaulut ovat innostuksen lähde säveltäjille, laulajille, tutkijoille ja muille luoville ihmisille. Esimerkkejä siitä kerrottiin seminaarissa.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль