35 vuotta karjalan kielen hyväksi
Karjalan tasavallan päivänä 8. kesäkuuta Petroskoissa ilmestyvä karjalankielinen Oma Mua -lehti täyttää 35 vuotta.
— Oma Mualla on suuri merkitys karjalan kielen kehitykselle. Monet karjalankieliset kirjailijat ovat aloittaneet lehdessä ja julkaisseet siinä teoksiaan. Toimittajat ovat kehittäneet karjalan kirjakieltä ja luoneet uutta sanastoa, Oma Mua -lehden päätoimittaja Natalja Sinitskaja kertoo.
35 vuoden rajan lehti ylittää mustavalkoisena kahdeksansivuisena viikkojulkaisuna. Vuoden 2016 toukokuusta tämän vuoden alkuun saakka se ilmestyi värillisenä ja 12-sivuisena. Päätöksen siirtämisestä mustavalkopainoon tekivät kesällä 2024 lehtien julkaisijat ja kustantajat kokouksessa, jossa käsiteltiin Periodika-kustantamon budjetin säästötarpeita.
— Olemme saaneet paljon soittoja ja viestejä lukijoiltamme. Lehden ulkoasun muutos vaivaa heitä. Voin sanoa, että tämän vuoden heinäkuusta alkaen lehti palaa taas värilliseen painoon, mutta sivumäärä ei muutu, Sinitskaja sanoo.
Sivumäärän vähentäminen on vaikuttanut juttujen aiheiden valintaan.
— Lukijat pitävät tavallisista ihmisistä kertovista jutuista. Sellaisia juttuja on nyt vähemmän kuin aiemmin, Sinitskaja kertoo. Kuluva vuosi on julistettu Venäjällä Isänmaan puolustajan ja Suuressa isänmaallisessa sodassa saavutetun voiton 80-vuotispäivän teemavuodeksi.
— Oma Mua on julkaissut tähän aiheeseen liittyviä materiaaleja. Sankareista kertovat jutut ilmestyvät lehdessä koko teemavuoden aikana, päätoimittaja lupaa.
Viisi vuotta sitten yleiskäyttöön avattiin Oma Media -sivusto, josta löytyy muun muassa Oma Mua -lehden osio.
— Painolehden sivumäärää on vähennetty, mutta Oma Media mahdollistaa materiaalien julkaisemisen verkossa. Julkaisemme joskus portaalissa tekstejä, jotka eivät mahdu printtilehteen, Sinitskaja kertoo.
Juttuja lehteen kirjoittavat sekä Petroskoissa että Karjalan piireissä asuvat toimittajat.
— Toimituksessa Petroskoissa työskentelee kuusi toimittajaa. Vielä seitsemän kirjoittaa meille tasavallan piireistä. Toimittajamme asuvat Kostamuksessa sekä Kalevalan, Prääsän ja Aunuksen piireissä, lehden toimitussihteeri Olga Smotrova luettelee.
— Livvinkarjalaiset toimittajat osaavat karjalaa äidinkielenään ja kirjoittavat juttujaan livviksi, Smotrova kertoo.
Lehti tekee tiivistä yhteistyötä myös Karjalan tutkimuskeskuksen tutkijoiden ja Karjalan televisio- ja radioyhtiön toimittajien kanssa. Heidänkin kirjoituksia löytyy Oma Muan sivuilta.
— Henkilöstöpula on jatkuva haaste. Petroskoin yliopistosta valmistuneet filologit eivät tule meille työskentelemään. Syynä on esimerkiksi se, että he osaavat karjalaa heikosti. Toimittajan työ vaatii hyvää kielitaitoa. Toivomme kuitenkin, että tilanne paranee, kun opiskelu yliopistossa tulee jälleen viisivuotiseksi, Sinitskaja kertoo.
Vaikeuksista huolimatta Oma Mua -lehden toimituskunta katsoo eteenpäin rohkeasti ja optimisesti.
— Vaikka monet asiat löytyvät helposti verkosta, olen varma, että printtilehti on tärkeä. Olemme valmiita tekemään printtilehteä, kunhan meillä on vaikkapa yksi lukija, päätoimittaja painottaa.
Karjalaisia yhdistävä sanomalehti
Oma Mua -lehti on perustettu Karjalan Rahvahan Liiton aloitteesta 1990. Lehden levikki oli silloin 5 000 kappaletta. Nyt levvikki vaihtelee 400 ja 500 kappaleen välillä.
Suurin osa lehden jutuista on kirjoitettu vienankarjalaksi ja livviksi. Joskus lehdestä löytyy juttuja lyydin ja tverinkarjalan murteilla.
— Lyydiläiset kirjoittavat harvoin, tekstit tverinkarjalaksi ilmestyvät säännöllisesti kerran kuukaudessa, Oma Mua -lehden päätoimittaja Natalja Sinitskaja kertoo.
Karjalan tutkimuskeskuksen kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin johtaja, tverinkarjalainen Irina Novak on tyytyväinen siihen, että lehdessä julkaistaan tekstejä tverinkarjalaksikin.
— On kiva, että lehdestä löytyy palsta tverinkarjalaksi. Minusta tämä on askel karjalaisten yhdistämiseen, Novak kertoo.
Sinitskajan mukaan toimituskunta on valmis siihen, että lyydinkarjalaiset jutut ilmestyvät useammin kuin nyt.
— Oma Mua on karjalaisia yhdistävä sanomalehti. Kirjoittakaa, jos on jotain kirjoitettavaa, Sinitskaja korostaa.
Lukijat onnittelevat
Karjalan Sanomat kyseli Oma Muan lukijoilta, miksi he pitävät lehdestä.
Ivan Kalmykov, Petroskoin yliopiston opiskelija, livvinkarjalainen
Olen lukenut Oma Mua -lehteä lähes kymmenen vuotta. Lehdestä saan tietoa karjalaisista tapahtumista. On mielenkiintoista lukea paikannimien muodostamisesta. Olisi hyvä, jos lehdestä löytyisi yhä enemmän juttuja piireissä asuvilta kirjoittajilta. Minäkin haluaisin kirjoittaa kotiseudustani karjalaksi.
Toivon lehden toimitukselle, että heidän elämänsä olisi täynnä värejä.
Julija Filippova, kieliaktivisti, vienankarjalainen
Olen lukenut lehteä jo seitsemän vuotta. Jutuista saan tietää karjalaksi kotiseudustani. Lisäksi Oma Muan avulla voi oppia kieltä. Kerään mielenkiintoisia juttuja yksiin kansiin.
Toivottaisin, että lehdellämme olisi mahdollisimman paljon lukijoita. Olisi hyvä, jos toimittajilla olisi mahdollisuus käydä työmatkoilla Karjalan syrjäseudulla keräämässä aineistoa juttuja varten.
Aleksandra Rodionova, Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin tutkija, lyydiläinen
Aloitin lehden lukemisen vuonna 1999 opiskellessani yliopistossa. Ensimmäisellä kurssilla kävimme toimituksessa tutustumassa lehden tekoon ja toimittajien työhön.
Pidän historiasta, etnografiasta ja kansanrunoudesta kertovista jutuista. Vuodesta 2021 olen kirjoittanut juttuja lehteen. Juttuni ovat lyydinkielisiä. Näin autan säilyttämään lyydin murretta. Juhlapäivän kynnyksellä haluaisin toivottaa lehdelle lisää lukijoita ja monia vuosia lisää.
Irina Novak, Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin johtaja, tverinkarjalainen
Oma Mua on minulle enemmän kuin tavallinen lehti. Toimituksesta tuli ensimmäinen työpaikkani. Olen kiitollinen kollegoille Galina Lettijevalle ja Marija Remšujevalle, jotka jakoivat kokemustaan kanssani.
Toivon, että lehti saisi jatkuvasti uusia kirjoittajia ja lukijoita. Toimitukselle toivotan menetystä luovassa työssä.
