Marilainen runo soi lyydiksi
Karjalan tutkimuskeskuksen kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuslaitoksen lyydin kielen tutkija Aleksandra Rodionova osallistuu nyt kahteen kirjallisuusprojektiin. Hankkeissa hän on kääntänyt kaikkiaan neljä runoa karjalan kielen lyydin murteelle.
— Käänsin ensimmäisen runon venäjästä lyydiin viime vuoden lopussa. Lokakuussa suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden antologian tekijältä Ljubov Lytkinalta sain kutsun osallistua hänen uuteen kirjallisuusprojektiinsa ja kääntää kolme venäjänkielistä runoa lyydiksi. Käännettyjä runoja täytyi myös tallentaa videolle, Rodionova kertoo.
Samassa hankkeessa on mukana myös varsinaiskarjalan, livvin ja tverinkarjalan murteiden asiantuntijoita. Jokainen on kääntänyt kolme samaa venäjänkielistä runoa äidinkielelleen ja kuvannut käännöksien lukemisen videolle.
— Minun oli helppo kääntää nämä runot lyydiksi. Silmieni edessä oli työkavereideni tekemät käännökset, joita käytin työssä malleina, kääntäjä tunnustaa.
Viime joulukuussa Rodionovalle ehdotettiin, että hän käänsisi marinkielisen runoilijan Svetlana Grigorjeva-Soton runon lyydiksi. Tämäkin käännös on jo valmis. Runon voi lukea ja kuunnella vepsän ja karjalan kielen VepKar-korpuksen sivuilta.
Suomalais-ugrilaisten runokäännösten kokoelman tekijä Lytkina (oma sukunimi Miljajeva) sanoo, että kokoelma sisältää hänen kirjoittamansa kolmen venäjänkielisen runon käännöksiä maailman suomalais-ugrilaisille kielille ja murteille. Runot ovat Lumi, Kotimaa ja Aamunkoitto.
— Suomalais-ugrilaisten kielten asiantuntijoiden mielestä kokoelma on ensimmäinen ja ainoa maailmassa. Kokoelma esittelee suomalais-ugrilaisen maailman kielellistä moninaisuutta, Lytkina korostaa.
Kokoelma koostuu painetusta kirjasta ja kolmesta videosta, joissa käännösten tekijät lausuvat Lytkinan runoja suomalais-ugrilaisilla kielillä.
— Esimerkiksi runoja voi lukea ja kuunnella hantien ja mansien 6 kielellä ja 10 murteella. Lyydin murteella julkaistaan kaksi käännöstä kahdelta kielitieteilijältä. Toinen on Karjalasta ja toinen Suomesta, jossa lyydiä pidetään itsenäisenä kielenä, Lytkina täsmentää.
Kokoelma julkaistaan 18 suomalais-ugrilaisen kielen 37 murteella. Niiden joukossa on myös virallisesti hävinneiksi todettuja murteita, joita harvat puhuvat.
— Hankkeen päämääränä on näyttää, että Venäjän suomalais-ugrilasten kielet ja murteet ovat maan rikkaus. Pyrimme luomaan sillä tavoin kielten tietokantaa ja elvyttämään kuolevia kieliä, hankejohtaja painottaa.
Lytkinan hankkeesta saatu käännöskokemus on innostanut lyydin kielen tutkijaa Rodionovaa toiseen käännösprojektiin, jota johtaa marinkielinen runoilija Grigorjeva-Soto.
— Minun oli tärkeä kuulla työkaverieni mielipiteitä siitä, miltä edelliset runokäännökseni kuulostavat. Kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuslaitoksen kansanrunouden ja kirjallisuuden asiantuntija Natalja Tšikina oli ensimmäinen kuulija, jolle luin käännökseni, Rodionova kertoo.
Tšikina kehui kaveria ja ehdotti, että tämä koettaisi kääntää Grigorjeva-Soton marinkielisen runon lyydiksi.
Runon nimi lyydin kielellä on I kui lehtedgi vuoded lähtäh. Syksyn tunnelmaa ja värejä kuvaileva runo kertoo itse asiassa ihmisen nopeasta elämänkulusta.
— Runo on jo käännetty 42 kielelle, esimerkiksi italiaksi, kiinaksi, kreikaksi, puolaksi, suomeksi ja bulgariaksi sekä udmurtin, mansin ja nanain kielelle. Kaksi kiinalaista kääntäjää käänsi saman runon ja kummallakin se kuulostaa ainutlaatuiselta, Grigorjeva-Soto esittää.
Runoilijan mukaan kääntäjien joukossa on joko alokkaita tai myös kuuluisia kääntäjiä. Alussa hän halusi kääntää yhden runonsa 45 kielelle 45-vuotispäivänsä yhteydessä.
— Projekti on jatkunut jo muutaman vuoden ajan. Kielten kääntäjiä ei ole helppo löytää, runoilija sanoo.
Hän aikoo julkaista runokäännösten kirjan lähiaikana, mutta hän ei toistaiseksi tiedä tarkasti, milloin kirja ilmestyy.
