Suppailušta tuli šuosittu harraššuš
Suppailu tahi SUP (enkl. “Stand up paddle surfing”) merkiččöy melontua šeisuon erikoisella lauvalla.
Suppailu-urheilulajin kotimuana ollah Havaijišuaret. Vielä vuotena 1778 europpalaiset kirjutettih paikallisista eläjistä, kumpaset ajellah merellä meluon yhellä lauvalla. Suppailun kehityš urheilulajina alko XXI vuosišuan alušša: enšimmäisinä ammatillisina urheilijina oltih Dave Kalama ta Laird Hamilton. Heijän ehotukšella vuuvvešta 2003 alkuan Havaijišuarilla ruvettih pitämäh suppailun kilpailuja. Vuotena 2005 Californiašša peruššettih tämän urheilulajin federatijo ta šen jälkeh suppailu levisi koko muajilmalla.
Viime vuosina tämä harraššuš tuli ni meijän loittosilla alovehella. Suppailu šai ainutluatusen pohjoisidentitetin ta tuli miellyttäväkši urheililajiksi kuin paikallisilla eläjillä, niin ni vierahilla.
On kakši tyyppie SUP-lautua: kovat ta puhallettavat. Viimeset ollah mukavammat: šie voit piäštyä ilma lauvašta, kiärie še, panna piälykšeh ta ottua matkah kuin šuuri reppu. Lauta pitäy puhaltua käsipumpulla erikoismerkkih šuaten, šanakši še on melko vaikie prosessi ta vuatiu fyysistä voimua, ta šiun lauta on valmis vesišeikkailuih.
Lauvat suppailuo varoin ollah pität ta leviet, niillä on terävä nenä ta perä, šentäh ne ollah häilymättömie ta niitä on helppo ohjata. Melan pivuš on 1,6–2,5 metrie. Pivuš riippuu meluajan kašvošta ta šen pitäy šopie hänellä.
Lautojen pivuš niise on erilaini. Šillä šuau meluo šeisuon jaloilla tahi istuon polvilla, voipi äšen venyö lauvalla ta lämmitteliytyö paiväsen paissošša, još ei ole ualtoja.
Šanotah, jotta eryähillä lauvoilla šuau suppailla talvellaki. Ka Karjalalla tämä variantti ei paššua, šentäh kun tašavallašša talvella on kylmä ta vesistöt ollah jiäššä. Leveillä lauvoilla äšen šuau harraštua SUP-joogua. Nyt tämä urheilulaji on oikein šuosittu. Vauhin harraštajat voijah kilpailla ajokilpailušša ta harraštua SUP-ualtolautailuo, vain šitä varoin pitäy, jotta oltais vaikkapa pienet uallot.
Kaikešta rikenempäh SUP-lauvoilla matkuššellah. Vesiretkien aikana on mukava tutkie uušie paikkoja epätavallisešta näkökulmašta – vejeltä – ta hil’l’ašti meluo loitoš järvie myöten. Šemmoni ajan vietto šopiu Karjalalla. Vejen pinnalla ollešša ta vejen loiskehta kuunnellen on oikein mukava tarkkual’l’a mečän elämyä.
