Yhten kerran, yheksä vuottu tagaperin, Veškelčy Lev Vorobjov lugi karjalakse “Suarnan kuldazeh kalah nähte”. Aleksandr Puškinan “Suarnan kalaniekkah i kalazeh näh” kiändi vuvvennu 1937 Jelena Dudkina. Lev Vorobjov muutti kiännöksen, kirjutti suarnan Siämärven alamurdehel. Aktivistu Pavel Andrejev kehoitti Lebv Borobjovua tallendamah sidä audioh da iče pani suarnah nähte karjalastu perindöllisty muuzikkua. Karjalan kielen opastai Oksana Serebr’annikova lugi audioh niškoi algusanat.
Tänävuon heinykuus vepsäläzen Šokšan kylän kul’tuurutaloi pidi Pyhä päiväine -pruazniekan. Veškelčät piätettih yhtyö sih pruazniekkah da iänestettih oman audion avul vuvvennu 1950 luajitun mul’tfil’man. Rodih hyvä mul’tfil’mu karjalan kielel. Suarnu voibi kaččuo Veškelyksen etnokeskuksen sivul.