Pitkyjärven sillan mustokse
Mittumua vai sildua ei ole muailmas! Parižan kaikkeh luaduh čomendetut sillat Sena-joves poikki… Mieleh painutah Budapeštan sillat Dunai-joves poikki — loittonsah kaččojes net ollah buitegu kruuživol reunastetut… Piiterin suuret dai pienet sillat — niidy “Pohjazes Venetsies” on enämbi kolmiesadua…
Suures muailmas on eriluadustu sildua: ku sanuo kuvaillen, ga on bumuagusildoigi, ezimerkikse, Suomen silta -nimine žurnualu. Se yhtistäy eri mualoin kolkis eläjii suomelazii.
On olemas kosmossusildoi — linnoinvälizii, kyläzienvälizii, kontinentoinvälizii. Mieleh tullah 45 vuottu tagaperin olluot tapahtumat, konzu kosmosas yhtevyttih amerikkalaine “Apollon” da nevvostolaine “Sojuz”. Ylen loitton kuslienne sie kosmossutielöil yhtyttih kahten vihamuan kanzalazet. Tädä tapahtumua ihaili kogo Muailmu.
Sillat ainos oldih dai ollah iellehgi kahten rannan, kahten rahvahan, kahten muan yhtistäjänny. Kui igävy on kuulta da nähtä, konzu rikotah sildoi.
Vie brihačunnu olles myö, lapset, hyväs mieles kačoimmo voinufil’moi, kui räjähytelläh sildoi da kui sillal olii juna veduriloinneh da vagonoinneh murčin-märčin langieu vedeh: se buitegu meijän voitetah. Ga samah aigah oli moine tundo, rounoku milienne riibahuttelou syväindy da mieleh tulou kačkerahko ajatus: katkei kahten rannan yhtevys da hätkekse rebii pitkyaigaine yhtistäi — uvven sillan luadimizeh häi menöy äijy aigua da eluo.
Oli abei kaččuo, konzu Kosovon voinas hävitettih sildoi — buitegu sillat ollah miltahto viärät. Joukkoviestimet ilmoitettih: on bombitettu da rikottu kymmenii sildoi. Sillat, sillat… kulleh on teidy žiäli! Konzutah net azutah uvvessah suuren mieron avul…
Onnuako jogahizel ristikanzal sydämes on oma armas sildu libo sildaine, suures joves poikki libo pienes ojazes piäliči, voi olla mintahto muungi väline sildaine.
Minule armahimat ollah Anuksen sillat. Net ei olla suuret, ga jogahine niilöis yhtistäy kahtu vezirandua. Anukses on sego raudubetonahistu ajoisildua, segi puuhistu kävelysildua. Kirikkösuarele voibi piästä kolmie sildua myöte. Niidy ainos kohendellah da pietäh kunnos.
Jälgivuozien aigua Anuksen čupul on azuttu kolme uuttu sildua. Täs mainiččizin On’kulan sillan Mägrien joves poikki, kudaman kauti voi piästä Mägielpäi Riipuškalan peldoloile. Enne täs kohtas oli hondoine rippuju kävelysildaine.
Aijat muututah. Ainos tulou hyvä mieli, konzu näit uuzii sildoi — uuzii rannoinyhtistäjii. Niilöih näh vois sanella hos kui pitkäh, ga täs jiäjäh kuvailemattah Alavozen sillat, Tuuloksen sildu, Videlen “vantusildu”, kuduan luadustu ei ole nikus Ven’an mual, Tuloman, Uuksun, Koirinojan, Jänisjoven, Tohmajoven dai toizet sillat, kudamien al juoksou virdu da vedäy ližiä vetty Luadogu-emäh…
Himoittas sanella yhtes harvinazes Anuksen čupun Pitkyjärven puusillas. Pitkyjärvi ei ole suurikkaine, pitkähtkö da kaijahko järvykky, kudamas poikki oli konzulienne kai kolme silduagi. Niilöis kaksi sildastu oldih ylen hondozet: yksi — Salmen kohtal (nygöigi vie se on käytös), toine oli järven vastupuoles kahtes parres azuttu da lavval piällystetty Kožounah vedäi sildaine ojazes poikki. No oli vie kolmas suuri da ravei keskijärven kohtal.
Pidäy sanuo, enne jälgimäzii voinii Anuksen čupulhäi rahvastu oli kai kylät tävvet, dai kyliä oli joga kohtas toine toizes kiinni. Rahvas silloi elettih keskenäh sobuh, oldih lähezis kosketuksis toine toizenke da käydih kyläs kyläh nägemäh omahizii. Puaksuh oli muga, konzu pidi mennä moni kilometrii ymbäri järves, a sit poikki matkua olis olluh vai pikoi palaine. Vot i piätettih rahvas azuo hyvä sildu järves poikki, otettihes dai luajittih.
Ižänmuan voinan jälgivuozil täl sillal oli suuri merkičys. Se ruadoi yöt dai päivät. Sillal oli ainos suuri liikeh — ajeltih yliči hebozil, pyöril, harvazeh pienil autoloilgi, käveltih jallai.
Sildu yhtisti kahtu ihan eriluadustu randua. Yksi — pohjaspuoline hiekkurandu oli korgei da jyrky, kudaman pinnal hyvöindelih ravei pedäjikkö. Päivypastos puuloin rungot ozutettihes kullankarvazikse, a pedäjien järiet oksat heilahteltihes vaiku suures tuules, rounoku jiäveltih omua vägeviä pedäjäntuoksuu jogahizele matkalazele. Sit puhtahas da selgies pedäjikös läbi kävelles silmy ihaili kaunehuttu, a syväin oli täyzi hyvytty da iluo. Matkalazen kače ei mennyh siiriči pedäjien juuriloisgi. Hiekkuäbrähäs hyvin nägyi, kui net kuivanuon nägözet da vaivavunnuot kougeloitetah muan syvyös eččijen einehty omale ylbienkaunehele rungole. Himoitti kunnivoijen kosketella juuriloi kämmenel da ihmetellä luonnon voimua.
Toine randu oli madalikko da kogonah kaunehen heinyhurstin vallas, a vien pinnal pitkin randua keiluttih valgiet da keldazet vezikukkazet. Vähästy ylembä kazvettih lehtipuut, a loitombazennu oli harvahko pedäjikkö, kudaman keskes nävyttih kaksikerroksehizet Gorodkan koit, ga sillalpäi kaččojen da pedäjikköäbrähäh verraten net ei ozutettuhes moizikse suurikse.
Sildu ainos oli vilkahannu kohtannu. Huondeksil yhtes päivännouzunke madalale rannikole tuldih pezemähes da pezemäh omii nenäpaikkazii da sukkii. Sillankorvas hyö piettih huondesvoimisteluugi. Školaigäzet brihačut ongitettih sillal kalua. Enimät kezäpäivät hyö vietettih täl sillal, saneltih toine toizele omii tapahtumii, vaihteltih siimoi.
Silloihäi ei olluh moizii siimoi, mittumua on nygöi, a oli enimyölleh ombelulangas pyöritetty ylen hoikkaine niittine, harvembah sai nähtä hevon händyjouhes luajittuu siimua. A gu kelle liennöy puuttunuh hos lyhyččäine žilkusiimaine — se oli jo ozan siivel. Sille brihačule kymmenen santimetrin piduhuos palazes jogahine taričči oman parahan vehkehen: kengo ongikoukkuzen, kengo bambukkuongiruagan, kengo uindukameran. Joga puoles kuului: “Bor’ka, anna. Bor’ka, vaihta”.
Ongittajua sillal oli ainos. Eräs čummuttau ongen loitombakse tavoittelen suurembua kalua, toine lykkiy leibymuruzii läpettäjile särrinmuttizile, a kolmas sydäi ongikoukun čyötön sydämeh da oppiu sil “gostittua” sildupaččahis ymbäri kerävynnyzii ahvenii. No net ei ni lekahtetahes, “seizotah” liikkumattah, vaiku evät vähäzel särähtellähes.
Silloi-toiči kudaitah niilöis ei tirpa — koskentaldau omal nenäl čyötön n’okkua da čuilahtah järilleh paččahien suojah. Vaiku kuspäitah bokas tuulluh ahnas ahven hedi hyökkiäy čyötön kimpuh da lainnuoldau sen kogonah, ga sil samazel kehtkel kuuluu iložu iäni: “Ahah, puutuit yhtelläh”. Ongittai viškuau ahvenen sillale, jogahine ongittajis koskettelou sidä sormil, vaste sit ruskeisiibizen sualehen omistai riputtau sen varbazeh libo čugluau keräle tuoduh rengizeh.
No brihaččuloin keskes ei ainos olluh täytty sobuu. Tapahtui riidua, toiči toruagi. Eniten vihattih kielittelijöi. Niidy suudittih “omal suvvol”. Oli mugagi, konzu petturii perrettih pahapäiväzekse da luajittih muudugi pahua..
Huondespuoleh sildua myöte Gorodkan mendih maidoniekat, bitonazet käis, viettih maiduo ofisieroin perehile. Monet kiirehtettih ruadoh, ku Gorodkas oli äijy ruadosijua; lendokentäl, štuabas, korjuamolois, pezulois, syöndytalois da toizis kohtis. Gorodkan lapset käydih Nurmoilan školah sežo sildua myöte, gu Gorodkas ei olluh omua školua.
