Ken rannal pajatti
Se muga liikutti minuu, ga silmät huaralleh kahtes illas luvin kaiken, mi kus vai löydyi. Erähii vie onnuako ei yhtel kerral... Muga rubei himoittamah tiijustua, ongo se tottu. Dai rubei himoittamah sanella täs pajos.
Pajon sanoin kirjuttai Mihail Isakovskii rodih vuvvennu 1900 Smolenskan alovenen Vshodi-kyläs. Pereh oli ylen köyhy. Ga yhtelläh brihačun pandih opastumah. Hänen opastajannu oli Jekaterina Sergejevna Goranskaja. Naine kerras nägi, ku brihaččuzel ollah kibiet silmät da maksoi matkan linnah, kus lapsel autettih. Mihail Isakovskii piäzi ielleh opastumah. Opastai nägi, mittuine nerokas on lapsi. Jekaterina iče syötti da kaikelleh autoi köyhiä brihaččustu. Erähät Mihail Isakovskoin eloksen tutkijat ollah sidä mieldy, ku juuri nengoman hyvän opastajan nimi rodih pajon allukse. Ga sidä ei sua tiediä, hos Isakovskoin runolois puaksuh tulou vastah tämä nimi.
Toine versii on se, buite pajo sanelou Ven’an päivännouzun puoles, koillizes, kus ihan toven Enzimäzen Muailman voinan aigua eli Kat’uša, neidine, kenen nimen Isakovskii pani pajoh. Juuri koillizen rannal Kat’uša pajatti da uskoi, ku frontal olii mielespiettävy kuulou hänen iänen... Ollahhäi päivännouzun puoles suuret rehevät mečät, da juuri moizes luonnos on sanottu pajos – tiä ei ole saduloi, ga ehti meččy on tihei. Dai sie vuvvennu 1938 oldih suuret bojut Hasan-järven lähäl Japounien vihamiehienke. Kui ielleh musteli Isakovskii, sih aigah häi ei voinnuh olla panemattah omah runoh tädä tärgiedy roindumuan puolistuksen tiemua, hos runo oligi liirine.
Vie enne Tostu Muailman voinua Mihail Isakovskii oli hyvin kuulužu runoilii. Jo oldih olemas hänen runoloih luajitut ylen čomat pajot, kudamii pajatettih kaikkiel. Händy tiettih muut runoilijat dai säveldäjät. Juuri händy kučui luadimah yhtehisty uuttu pajuo säveldäi Matvei Blanter, kudai sih aigah oli Valdivon džaz -orkestran johtai. Sil hetkel runoilijal oli valmehennu vai pieni runon algu, kudai muga mielytti Blanterua, ga häi kai kyzyi kirjuttamah ielleh...
Moskovas enzimästy kerdua “Kat’ušan” pajatti Valentina Batiščeva kylmykuun 27. piän vvvennu 1938. Jo tulien vuon pajo oli pandu levyle da rahvas rubei sidä pajattamah.
Pajo kerras muga mielytti kaikkii, ga mieros ruvettih ilmestymäh pajon variantat. Sentäh ku silloi ruadivo ei vie joga talois olluh, nerokkahat pajattajat iče kirjutettih uuzii tekstoi.
Se oli kova aigu... Liene vaikutettu suuret valdivollizet muutokset, kudamat murrettih ristikanzoin elaigua dai ozua, vai liene sada vuottu tagaperin sežo olluh moine aigu, mittuine on tulluh nygöigi, ga rahvas pajatettih ylen äijän. Sih aigah enimyttäh neidizet da naizet pajoloin sanoi kirjutettih pajokniigoih, oli moine moudu... Karjalazet neidizet, ket ei maltettu ven’akse, opastuttih pajattamah puolii sanoi ellendemättäh...
Ennevoinalline pajo rodih hyvin tunnetukse juuri Toizen Muailman voinan aigua. Silloi Kat’ušakse kai ruvettih sanomah uuttu ammunduvehkehty. Sen tihielöin ammundoin ulvondu mustoitti pajuo, dai sen käskysanois oldih peittosanat “soita” da “pajata”. Moizis jygielöis ololois, mittumis ollah ristikanzat voinal, pajo da muuzikku ollah niilöi avvuttajii, kudamat annetah hengen vägie. Juuri herkembät, syvembät tunnot annetah ristikanzal kaikis suurembua voimua, dai Kat’uša jogahizel oli oma, jogahizel mustoitti omua kodii da lähäzii armahii... Partizuanoil mečis oli oma Kat’uša, frontal tarkahambujannu oli oma, ruanittuloi da voimattomii kačoi jo ihan toine Kat’uša... Niidy naizii kunnivoittih da suvaittih, dai paginois vuozien peräs musteltih da piettih Kat’ušannu. Sen periä onnuako rodih nenga äijy tovellizen “Kat’ušan” tekstan versiedy...
Nygöi tämän pajon tietäh dai pajatetah kogo muailmas. Sen variantoi on kiännetty kaikile suurembile kielile. Ga kaikis enämbäl sidä suvaijah Kitais. Sie meijän pajuo pietäh omannu rahvahanpajonnu da sidä soitetah pruazniekkuparuadoil!
Luvin onnuako kai pajon variantat dai kai vastavukset, mittumii voinan aigua pajatettih toine toizele eroitetut ristikanzat, ga toko vastavustu, ken pajatti rannal, ei löydynyh. Ku iče runon luadii oli vaikkaine, konzu hänele annettih tämä kyzymys, sit niken muu ei voi tiediä, oligo Kat’uša olemas. Suurin on se, ku meijän “Kat’uša” on vuozisuan parahien pajoloin joukos da sidä suvaiččou kogo muailmu.
