Arheolougii avuau histourien peittožuksii
— Keräl otammo tundietun brendan labjat, masterok-pienet labjazet da sieglat, ku toiči puututah ylen pienet lövvöt, muhisten kuvailou omua ruaduo Ven’an tiedoakadeemien Karjalan ozaston Kielen, literatuuran da histourien instituutan ruadai Tatjana Anatoljevna Vasiljeva.
Jeesoil’ču Tatjana Vasiljeva rodivui Ugmoilan da Jessoilan välis olluos kaksikerroksizes bol’ničas 10. kylmykuudu Ugmoilan kyläpruazniekannu Paraskeva Piätničän päivänny. Bol’ničan taloi on kuulužu sil, ku sen tiloih oli sijoitannuhes Mannergeiman štuabu.
— Minun tuatto Vasiljev Anatolii Andrejevič oli kodialovehen tiedäjänny, histourien opastajannu Jessoilan školas, häi oligi arheolougannu, 1990-iččenäzesti pidi arheolougizii ekspeditsieloi, oli yhteisruavos meijän instituutan arheolougoin kel. Häi oli enzimäzis ekspeditsielois Vienanmeren kallivopiirustuksile, häi oli kosketuksis Jurii Savvotejevanke (kuulužu arheolougu, kodvan aigua oli Instituutan johtajannu – toim.), kudai yhten kerran kai käi tuatan vuozipäivypruazniekkah meijän kodih. Meidy perehes on kuuzi lastu, minä keskimäine, minuu tuatto ainos otti keräle kaikkiele. Jessoilan školas häi vedi Siämärven vuozisavoin kirjuttai -kerhon, avai školah muzein da perusti Simärvenkarjalazien keskuksen “Siämärvi” Rubčoilan kyläh. Hänen kerättylöin tiedoloin pohjal perustettihgi Priäžän etnokul’tuurine keskus, sanelou Tatjana Vasiljeva. – Školas myö, lapset, kävyimmö ekspeditsieloih kuulužan arheolougan Aleksandr Mihailovič Žul’nikovan johtol, kävyimmö kaivamah Säpsä-2 -kohtah, Vienanmeren kallivopiirustuksile.
Tatjana Vasiljevan muamah Ol’ga Nikolajevna on Karjalan Tazavallan kul’tuurualan kunnivoruadai. Häi on Siämärvi- rahvahallizen ansamblin ohjuaju, ansamblis pajattaugi Tatjana-tytär, kudai ylen puaksuh ajelou Jessoilah.
— Karjalan kieldy en malta, en ole karjalaine. Ga pajatan karjalakse mielihyväl. Tuatan juuret ollah Korela-heimon roindukohtal, Paša-joven lohkol, sendäh olen varmu, ku meis on karjalastu dai vepsälästy verdy, sellittäy Tatjana.
Tatjana Vasiljeva loppi Petroskoin valdivonyliopiston histourien tiedokunnan, ruadau Kielen, literatuuran da histourien instituutan arheolougien ozastol vuvves 2005, hänen tiedotiemah kuulutah kul’tuuruprotsesat kivikavven da aigazen ravvan aigu Päivännouzupuolen Jevroupan meččyalovehel. Tutkijan tiedoruadoloin joukos ollah, ezimerkikse: “Neolitan aijan muinazen saviastieloin luajindutavan tehnolougii Karjalas”, “Aigazen ravvan kavven” algu Karjalan alovehel: materjualat da tutkimukset, “Karjalan myöhäzen neolitan – aigazen eneolitan keriämizen da kalastamizen merkit (Vigainiemen I – kylän materjualoin mugah)” da muut.
Arheolougal joga kaivanduruado pidäy ollah hyväksytty. Sih niškoi Ven’an kul’tuuruministerstvu andau litsenzien. Vaiku tämä bumuagu keräl voibi lähtie kaivamah da tutkimah muadu. Kuibohäi piästä juuri sille kohtale, kudamal löydyy muinazen ristikanzan eloksen jälgilöi?
— Myö tutkimmo kartoi, kačommo, midä sie oli löytty enne. On olemas eččometoudiekku, kudai on hyvin tundiettu meile. “Elokkahimii” kohtii ollah Karjalan suuret järvet, sanommo, Oniegu da jo hyvin tutkittu Siämärvi. Pahakse mieldy, meil tänäpäi ei tävvy varoi suurih kaivanduruadoloih, ga meil on suittunuh ylen äijy materjualua, kadai jäi meile Instituutan endizis tutkijois, myö muokkuammo sidä da suatatammo tiijollizeh käyttöh, enimän aigua sidä ruammogi, sanelou Tatjana Vasiljeva.
Läs viittysadua tuhattu löydyö on ruokos Instituutas, niilöin joukos on enämbi kaikkie saviastieloin čiluloi, kivihizii ruadobrujii, čomenduksii, da kaikkie, midä pandih kuolluon haudah da muuloi. Net säilytäh säilytystilois eri škuapois da juašiekois, ku löydiä tarvittavu löydölöin kollektsii, tutkijat käytetäh kartotiekkua. Arheolougizennu lövvönny pietäh ezinehty libo ezinehen vuittii, kudai on vahnembi sadua vuottu. Säilytystilois tutkijat ruatah arheolougizen materjualanke.
— Arheolougan ruaduo voibi lyhyösti kuvailla nenga: enzimäi häi suau materjualua iče libo käyttäy toizien suaduu, sit luadiu anualizan, sanelou omien tutkimuksien tuloksis konferensielois, ottau huomivoh kai kohendamizet da nevvot, sit kirjuttau tiedokirjutuksen libo kniigan. Karjalan arheolougat jullatah omii tutkimuksii Petroskoin valdivonyliopiston tutkimuslippuzet -žurnualas, sellittäy tutkii.
Tiettäväine, monil oman muan suvaiččijoil himoittas tiediä, midä mostu mieldykiinnittäjiä sai löydiä meijän mual, ollahgo net muinazen ristikanzan kul’tuurujället syväl muas vai juuri muapinnal jalloin ual.
— Kačommo katroi, ezimerkikse, XVII-vuozisuan kartal näimmö kodizen, muga ellendämmö, ku täl kohtal oli ristikanzan eländykohtu, lähtemmö sinne. A sie jo ei ole nimittumii ristikanzan jälgilöi, eigo koinalužimii, eigo peldoloin jälgii, sie on pedäjikkö, jalloin ual buolua da gribua. Myö luajimmo šurfan (arheolougoin kaivettu kuoppu tavan mugah yksi-kaksi metrii pidututtu da levevytty, kahtessah metrii syvytty). Kaivammo hil’l’akkazih metoudiekan mugah, ezmäi kaivammo viizi santimetrii, sit vie viizi. Löydö voi ollah hedi turbehen ual, voibi olla syvembigi, puaksumbah kaivammo kuudehkymmenessäh santimetrissäh. Konzu lövvät midätahto, olgah se luu libo saviastien čilu libo muite otšep (kiven muakkuandan jiännyh čilu – toim.), sinä ihastut… Kaivaminehäi on jygei ruado. A konzu otšepoin löyttyy lövvät ezinehen, kudamas jäigi tämä otšep, ihastut vie enämbäl, kuvailou omua ruaduo Tatjana. – Kaččokkua, täs on piilin terä, meil se hyvin nägyy, ku se on piilin terä, ga rahvas puaksumbah sidä ei nähtä.
Löydyö ei sua kerras ottua. Se pidäy fotografiiruija, miärätä syvytty, kudamal se oli, kirjuttua paikan koordinuatat, ku se voibi, miärätä kylän rajat. Ku yhtes šurfas ei olluh löydyö, a oli toizes, se auttau meile miärätä ristikanzan eländykohtan rajat. Yhtes šurfas kerätyt kul’tuurujiännökset kuulutah yhteh kollektsieh, sille kollektsiele omistetah sit noumeru.
— Arheolougu on geolougu, fiiziekku, botuaniekku, taidoilii, fotograffu. Muaperän värii myöte myö voimmo sanuo, midä tas oli. Ezimerkikse, ku ollou ohrutačmoi, ellendämmö, ku täs toinah oli kalmu, hos luuloigi jo ei säilynyh. Ennevahnas kuolluon piäle ripoitettih ohrua, sanelou tutkii.
Oman ruavon ruattuu da histouriellizien materjualoin suaduu, arheoulogat havvatah šurfu siändölöin mugah, ku ei olis muan erouziedu.
Kaikkien tarvittavien tiedoloin suaduu arheolougat miärätäh oligo sil kohtal ristikanzan eländykohtu vai kauziruavon kohtu, sanommo, kalastuspaikku, mittumii rakenduksii rahvahal oli, mih aigah elettih täs kohtas. Muga arheolougii avuau histourien peittožuksii.
Histourien puoles kallehimat da harvinazet lövvöt on kerätty Instituutan muzeih. Tatjana Vasiljeva mielihyväl pidäy ekskursieloi sidä muzeidu myöte kaikkih tahtojih niškoi, eräs moine ekskursii oli tuandoi enimite Karjalan ekskursienvedäjih niškoi. Täs arheolougien muzein alallizes ozuttelus lugekkua myöhembi Ven’an tiedoakadeemien -300 vuozipäiväkse -rubriekas.
