Anuksen muzei on vardoiččemas liygiläzien eloksentabua
Anuksenlinnas onnuakko ei ole mostu paikkua, kus muga akkiloittas da piettäs arvos karjalan rahvahan perindölöi da kul’tuurua kui Anuksen liygiläzien muzeis. Sidä kodii, kus nygöi on muzei, anukselazet tässähgi sanotah Kutun kupčan taloikse. Tänävuon muzei täytti 65 vuottu.
Nygözen muzein taloin Jegor Kuttujev nosti vuvvennu 1872, siegi eli hänen poigu Vasilii perehilleh. Jälles vallankumovustu kodi annettih valdivole. Anuksen liygiläzien muzei rubei ruadamah Kutun kupčan talois 30. pakkaskuudu 1959. Anuksen liygiläzien muzein avai da oli sen enzimäzenny johtajannu kodialovehentiedäi Nikolai Prilukin. Juuri Nikolai Grigorjevič rubei ajelemah Anuksen čupun kylii myöte da keriämäh vahnoi veššilöi uudeh muzeih niškoi. Ezmäi kai muzein eksponuatat oldih vai kahtes pienes perttizes. Aijan aloh Anuksen kanzalline muzei äijäl kazvoi. Tänäpäi sidä ei sua ni verrata endizeh: nygyaigaine, rikas da čoma.
– Meijän muzeis työ voitto nähtä, kui elettih liygiläzet meijän mual ennevahnas da midä oli heis ymbäri. Kaikkiedah muzeis on viizi ainosruadajua zualua. Anuksen muzei kiinnittäy kui aiguzien mugai lapsien mieldy. Viijen vuvven aigua muzeis rodih uuzi nygyaigaine ozuttelu “Linnan formulu”. Sidä voibi kaččuo daigi oppie käzil. Se on ylen hyvä lapsih niškoi. Väliaigazet ozuttelut meile vaihtutah puaksuh. Nygöi mennäh Gu koit ruvettas pagizemah -ozuttelun varustanduruavot. Meijän linnas on äijy mostu kodii, kudamil on bohattu istourii. Ei jogahine linnas sidä tiijä. Rubiemmogi sanelemah tädä Kutun taloidu, sendäh gu täs kois enne oldih Anuksenlinnan laitokset: raikom, ruadoi škola, lapsien muuzikkuškola, kirjasto. Sit sanelemmo kupčoin Serebräkovan da Pucelovskoin kodiloi. Pucelovskoin kois enne oli linnan bol’ničču. Pucelovskoi avvutti istuttua Anuksenlinnan saduu. Häi oli mečänkaččojannu, ruadoi täs savus. Ylen äijän istutti puudu meijän linnasgi. Vie yksi kodi ei loitton linnan savuspäi, se Lapsien taidoškola. Konzutahto sie oli tulipalo-obozu da tipogruafii, oligi meijän linnan lehten redaktsii, muzein ruadai, ekskursieloin vedäi L’udmila Tuttureva saneli.
Anuksen kanzalline muzei on kohtu, kus eläy da säilyy Anuksen muan istourii.
Kuvveskymmenes viijes vuvves enämbi tuhattu rahvastu toi muzeih omat vahnat vešit, kuduat nygöi ollah muzein fondis. Anuksen liygiläzien muzeis on ruokos vahnua harvinastu ristua, jumalan obrazua, vardoičusezinehty, ruadobrujua. Tiä on tundietun anukselazen muasterin Tatjana Rikkijevan kirjoindettuloin käzipaikoin, pyhkimien da podzoroin kollektsii. Anuksen muzein fondat ollah bohatat puuezinehil, tuohes, olles, kives, vaskes da ravvas luajittuloil vehkehil. Enimyölleh net ollah ezinehet, kydamii karjalazet käytettih jogapäiväzes elaijas: ruadobrujat, sovat da kaikenualazet čomendukset, kuduat sanellah livvinkarjalazien elaijas XVII -XIX vuoziluguloin aigua.
– Meijän muzeis, myö aiven gu löyhkämmö, on mostu veššii, mittustu nikus enämbiä etto näe. Ylen on meile čoma samvuaru, kuduas on kaksi nenästy: yhteh puoleh samvuarua valettih vetty, toizeh – maiduo, sendäh gu anukselazet naizet suvaittih juvva čuajuu maijonke. Sit myö löyhkämmö meijän Anuksen žemčugoil. Ylen čoma on naizien uboru, kudamas tytöt miehele mendih da ser’gazet- liipoilinduzet. Ollahgo čomat anukselazet luzikat, ylen ugožat. Enne niidy ylen äijäl ostettih, kai Aleksandr Svirskoin manasterih viettih meijän luzikkoi. Luzikku on azuttu muga, gu sidä suau riputtua astien reunale. Nengomua luzikkua ei lövvy nikus, vaigu meijän Anuksen muzeis, L’udmila Tuttureva saneli.
– Konzu sanelemmo joga veššii, myö tiijämmö, ken sen andoi, kus se vešši eli, kai on kirjutettu. Ongo vahnua televiizorua meil, ruadivuo da telefonua. Nuoril on mieleh kaččuo enzimästy kompjuutorua, kudai oli Anukses. Nygöi myö sidägi ruammo, gu keriämmö veššilöi, kuduat oldih rahvahan elokses kahtendenkymmenenden vuozisuan lopus. Muzeis suau nähtä vahnoi jen’goi da vehkehii, kudamii ostettih jarmankoin aigua: čuasut, čomat zirkalot, meibelit, bohatoin kukkaro, kus on kirjutettu kunne midä pidäy panna: hobju, kuldu da jen’gat. Tänäpäigi meijän muzeil on äijy dovariššua, kuduat tuvvah meile omii vahnoi veššilöi, ylen ihastummo sil. Muzein fondat aiven tävvendytäh. Ei muga ammui meile tuodih voinpieksettävy padaine da pionerskoi gornu. Kai muzein rudajat muga eletäh, ei lykätä nimidä. Nygöi meijän fondis on piäle kahtukymmendy yhty tuhattu kaikenjyttymiä ezinehty, kudamat ozutetah, kui elettih Anuksen rahvas kahtendelkymmenendel vuozisual, ei vai ennevahnas, L’udmila Tuttureva saneli.
Tänäpäi Anuksen liygiläzien muzei eläy da ruadau aijan mugah. Nygöi se on interaktiivine muzei. Tämä ruado sai azuo Interaktiivine istourii -projektan avul. Projektu pandih rattahile vuvvennu 2018 da sih yhtyi kuuzi muzeidu Suomes da Ven’alpäi. Anuksen liygiläzien muzein tilois ruadau kuvonduperti, Pakkazen rezidencii, ollah art-tilat. A vie muzein tyves jo kolmattu vuottu harjoittelou oma teatru. Tänävuon se sai nimen “Eloksen ratas” Vladimir Brendojevan runon mugah. “Eloksen ratas” on vie nuori, ga sen ohjuaju, Karjalan kunnivoittu kul’tuurualan ruadai Natajla Romanova, jo pani rattahile kolme spektaklii karjalan kielel. “Kylmil” on jälgimäine teatran ruado. Ei muga ammui sai panna kundoh da uvvistua muzein pihagi. Kehittämäh muzeis ymbäri olijua paikkua ruvettih pandemien aigua, konzu gostii ei suannuh ottua vastah muzein sydämes. Muzein ruadajat piätettih luadie moine kohtu pihas, kus vois pidiä erilazii opastuspidoloi da vastavuksii. Muga oli srojittu paviljon levonke. Sie voibi kižata stolakižoih, lugie da piirustua. Terväh muzein pihas roijah omat ogrodatgi. Tänävuon Anuksen kanzallizen muzein projektu “Karjalazet ogrodat” voitti prezidentan kul’tuurualgupanoloin fondan kilvas.
– Oli meile mieles, gu muzein pihas rodies oma ogrodu. Ijän kaikenhäi Anuksen mual piettih ogrodoi rahvas. Myö tahtommo sanella rahvahal, midä kazvatettih meijän mual da kui muadu ruattih, ozuttua muanruadobrujii. Se programmu on perehih niškoi. Ezmäi roihes kuuzi vastavustu ekskursienvedäjänke, kudai sanelou midä on muzeis muanruattavua. Sitgi ičel suau ruadua muadu, kylviä, valelella da kazavattua, sanelou L’udmila Tuttureva.
Muzei jatkau kehittyö. Muzein johtai Irina Vladimirovna Romanova ei peitä pluanoi tuliekse aigua:
– Pluanua da toivomustu on äijy. Tahtommo suaja koin meijän varastoloih niškoi. Nygöi, pahakse mieldy, vešit ollah tilois, kudamat ei hyvin päitä ezinehien säilyttämizekse. Pluanois täkse vuvvekse on muzein kirjaston azuminegi. Moni vuottu tagaperin muzein enzimäine johtai Nikolai Prilukin kirjutti kirjazen tulijoile sugupolvile, kus sanoi nenga: “Hyvät omamualazet, anukselazet, akkiloikkua da luajikkua bohatembakse oma muzei. Keräkkiä sih hyvä musto mennyzis sugupolvis”.
