Vienan Karjalan ainutluatuset matat muanitetah
Tämän kešän enšimmäisenä šuovattana oli oikein hyvä šiä. Luvattih vihmua ta enšimmäistä ukkosenjyryö, ka niijen ieštä oli lämmin ta vereš tuuli, mi pölätteli šiäkšie, a myöhemmin ni päiväni alko paistua.
– Myö alottima tuttavuštumisen Vuonniseh vanhašta kalmismuašta, missä on hauvattu kanšaperintehien šäilyttäjät Ontrei Malinen ta Vaassila Kieleväinen. Elias Lönnrot kirjutti heiltä Kalevala-eepossan runoja, kertou Viena-šeuran jäšen L’udmila Tihonova.
Šen jälken matka jatku vihrietä peltuo myöten Vuonnisenjoven rannalla šeisojan puisen časoun’an luo. Juuri šitä časoun’ua tunnettu valokuvuaja I. K. Inha otti kuvah. Tämän valokuvan avulla šuomelaisen Juminkeko-šiätijön jäšenillä onnistu rakentua časoun’a uuvveštah.
Enšimmäistä kertua Pyhien Makkovein časoun’a oli rakennettu noin 1800-luvun lopušša. Kylän pruasniekkua pietäh Marja-Makovein päivänä, mi niise on omissettu Pyhillä Makkoveilla.
Matkuajilla šattu ainutluatuni mahollisuš šoittua časoun’an uušie vuotena 2019 ašetettuja kirikkökelloja ta kuulla niijen juhlallisie iänijä.
– Myö ehättäytymä venehillä luonnonkaunehešta Vuonnisenjovešta poikki ta tulima mečän tiheikköh. Šiinä meitä vuotti vielä yksi ikivanha nähtävyš – Vaassilan kivi. Šitä kivie pietäh Vienan Karjalan runonlaulajien muistomerkkinä.
Tämä šuuri jiäkivi, kumpaseh on pantu pyöreitä šinisie lasija, on šuomelaisen veštäjän Martti Aihan luatima veššoš. Martti Aiha iče on Kieleväisien šuvun jälkiläini. Veššoš ašetettih Karjalan Šivissyššeuran ta Kalevalašeuran tuvella vuuvven 1995 šyyškuušša. Kiven lasit tarkotetah Kalevala-eepossan runoja.
Kiven lähellä mečäššä voipi nähä runonlaulajan Vaassila Kieleväisen talon jiännökšie. Šielä kašvau šuuri koivu, mi kuin starinallini jättiläini varteiččou tätä paikkua.
– Myö šöimä kalakeittuo verekšeštä hauvista ta paikallisen emännän paistamie potakkašankija, ta šiitä läksimä kaččomah Vienan Karjalan luonnon kummua – Kumiokoškie, jatkau kertomušta L’udmila Tihonova.
Košen luo piti ajua autolla. Matalla myö ihailima kaunista Karjalan luontuo – šammallettuja männikköjä, arvautukšellisie šoita. Šamoin näkimä hirven jiännökšie, kumpaista paikallisien eläjien šanojen mukah revitettih hukat.
Täyšivesisen košen iäni kuulu jo loittuota. Myö ruttoseh šuoriutuma vienankarjalaisih pukuloih, jotta ottua kaunehie kuvie, ta jyrkkyä polkuo myöten läksimä košen šuuntah.
Kumiokoški esittäy Karjalan luonnon täyttä voimua ta ankarua lumoušta. Vesi juokšou täyttä vauhtie, räiskyttäy kallivoih ta valuau kaikkie ympärillä pienillä pisaroilla. Še on ylen mahtava tunneh.
Kumiokoški šijoutuu Vuonnisenjovella. Košen korkeuš on yli 14 metrie. Kumiokoški on korkein Karjalašša ta Europan kolmekši korkein tašankon koški.
Još šie vielä et ole käynyn Kumiokošella, niin šiula on ieššä koko kešä, jotta ihailla šen mahtavutta. Onnakko niin täyšivesisenä še ei ole aina.
Passipo Jegorovin perehellä vierahanvaraisuošta ta kaimuamisešta tätä ainutluatuista Vienan Karjalan matkua pitin.
