Teijän huogavundu – meijän ruado
Svetlana Tujunen on roinnuhes Petroskoil, loppi školan n:o 17, sen jälles Petroskoin valdivonyliopiston suomen, ven’an kielen da literatuuran ozaston. Opastui aspirantuuras ven’an kielen da literatuuran ozastol. Ruadoi Kielen, literatuuran da histourien instituutas, tutkinduteemannu oldih karjalazet loitsut. Tiedoinstutuutas lähtendän jälles sai Valdivollizen ruavon akadiemien juristan diploman. Prezidentan erähän programman hantuzis loppi puolivuodizet menedžmentan kursit. Harjoitteli Suomes Kuopios da Helsinkin turizmukeskukses. Joga vuottu opastuu miltahto kursil, ainoshäi pidäy suaha uuttu tieduo.
Kaskesniemes rodužin olijal tuatal Viktor Tujuzel tänävuon täydyi 80 vuottu. Häi on ingerimualaine opastajan Stepan Tujuzen poigu, kuduadu työttih opastamah kirjahmaltamattomii karjalazii. Muamo oli nuožarveläine Tatjana Kalinina. Svetlanan mieles, died’ois, kuduadu lykysti nähtä, häi sai opastushimon. Muamo rodivui Paadniemes Kend’ärven rannoil.
– Minun buaballuo muaman puoles, Mironova Anastasijalluo minä olin kezil. Häi saneli minul suarnoi, pajatti vahnoi pajoloi, kabrasti postelii, kuni niken ei nähnyh, vuotti školaspäi, äbäzöičči minuu, oli minun kel ainos, ku olin ainavo lapsi perehes. Muaman tuattua, died’oidu, en nähnyh, häi kuoli Talvivoinan aigua Pitkänrannan lähäl. Hänes jiädih vaiku kirjazet akale da kolmele tyttärele, mustelou Svetlana.
Svetlanan turizmufirmu sai allun vuvvennu 1997, semmozel aijal, konzu erähil ei olluh midä syvvä.
– Kielen, literatuuran da histourien instituutas, kus minä olin silloi ruavos, ei maksettu palkua. Huondeksil, tävves trolleibusas ajajes, rahvahal ei olluh dengua maksua lipus. Vot mittuine oli jugei elaigu silloi Karjalas da Ven’al “peresstkan” aigua. Jälles ruaduo minä olin kiändäjänny, opastin suomen kieldy, avvutin kirjuttua diplomuruadoloi. Ei olluh suurdu hädiä, oli kus suaha dengua. Ga minä ylen äijäl väzyin ajeluksis. Oli himo olla yhtes kohtas da ruadua mostu ruaduo, kudai olis mieldy myö da tois tuluo. Ajattelin, midä voizin ruadua… Tiezin vierahii kielii, olin ekskursienvedäjanny Kodialovehmuzeis da Kuvailutaidomuzeis. Piäh tuli, gu voizin oppie ruadua turizmualal. Rinnal oli hyvä dovariššu, minun ukko Dmitrii Preobraženskii, kudai avvutti da kannatti minuu. Nygöi meil on kaksi tytärdy, vahnembi 22-vuodehine Nast’a opastuu germuanien kieleh Petroskoin valdivonyliopistos, nuorembi, Tatjana tulien vuon loppu 11. kluasan da tahtou lähtie opastumah hirurgakse. Turizmu rodih kogo meijän perehen biznesakse. Oman firman nimi tuli karjalazen mifolougien da karjalazen luonnon omis tiedolois. Nygöi minä puaksuh ajattelen, oligo minun piätos oigei, gu jo edukädeh tiezin biznesalan vaigevuksis. Smietin, gu se oli oigei piätös, kaikkih vaigevuksih kaččomattah. Oma firmu andau hyviä mieldy da välliä. Ei se ole rajatoi vällyös, ga sidä välliä voibi tundie, jatkau Svetlana.
Ruado muutui aijan aloh
Tänäpäi Svetlana Tujuzen firmal on 22 vuottu. Häi on varmu, ku turizmualal ruatah vai hyvähuskojat ristittyöt.
– Tämä pandemii eihäi olluh voinu, vuvvennu 2002 oli vie pahembi. Nämien vuozien aigua olimmo ruadanuh kaikkie. Ezmäi otimmo vastah suomelazii turistujoukkoloi. Meijän ruadodovarišat Gold lain da Matka Karjala -firmat tuodih avtoubusoil suomelazii turistoi Petroskoile, a myö omas puoles toimmo Karelia-hotellih koufeinkeittimii da keitimmö koufeidu huondesverokse. Vuvves 1999 myö rubeimmo ottamah vastah jo ven’alazii turistoi, sih niškoi ostimmo Suomes kaksi suurdu avtoubussua. Yksi niis vie tässäh ajelou Anuksen da Petroskoin välil. Sen ližäkse rubeimmo taluttamah karjalazii turistoi Piiterih, Novgorodah. Silloi vie sai ottua pitkih matkoih školaniekkoigi. Yhtes Karjalazen Jeparhienke ajelimmo eri manasteriloih, olimmo Nižnii Novgorod-linnan lähäl olijas Diveevasgi.
— Šouferit nagrettih – ajammo da buitegi pyhävalgei meis tulou. Silloi meil oli suuri ruadojoukko, nelli šouferii da viizi menedžerua. Oli jygei, pidi kaikkii pidiä kuris da ainos nevvuo. Ei olluh aigua suunnitella uuzii ohjelmii da matkoi. Sit meil pidi lähtie iäres Jogivokzualas, kus meil oli suuri ruadoperti da oli hyvä järjestiä matkoi Kižin suarele, Valamole da Solovetskoin suaristole. Sen periä myö vie kerran muutimmo ruadosuunnan da rubeimmo järjestämäh matkoi enimite lapsih niškoi, rubeimmo taluttamah lapsii huogavusluageriloih. Omat lapset jo kazvettih, lähtiettih školah da minä mielihyväl yhtelaigua ruavoin dai olin muamannu. Nygöi Nast’a dai Tan’a tietäh luageriloin elaijas enembän kaikkii; hyö käydin Azovskoil da Mustal merel; oldih Orl’onkas da Ven’an Žemčužinas. Turistuoperuattoran ruavon ližäkse (operuattorat valmistetah ohjelmii da matkoi), on myös agentanruadua, ga se on ylen jugei. Ku tahtonet kehittiä turistoi huogavumah ulgomual, pidäy yöt läbi tutkie eri mualoi, niilöin huogavuspaikkoi da maltua tarita matkustajale sidä, midä häi tahtou. Täh ruadoh minul meni seiččie vuottu, saneli Svetlana.
Etnoturizmua pidäy kehittiä yhtes
Etnoturizmu on se ala, kuduadu Svetlana tahtos oppie kehittiä, ga hänen mieles, sih niškoi pidäy olla entuziastoin joukko, erilazet tiijot, yhtevykset da dengat. Moine kogonažus.
— Omaluaduzet ohjelmat, kudamii taritah ei-kaupallizet yhtevykset da kanzallizet liitot, ollah vaiku heijän keskes. Net harvah avavutah suurele turizmualale, vikse sendäh, ku programmoin järjestäjännu ollah perindölöin suvaiččijat. Hyö täytty vägie vardoijah omua perindyö dai se on hyvä. Ga pidäy mustua, gu meil on ylen äijy mieldykiinnittäjiä ainehistuo. Petroskoil ruatah ylen hyvät rahvaharunohuon da eloksentavoin tutkijat. Hyö kirjutetah omii tutkimuksii, kuduat voidas ollah hyvien etnoprogrammoin pohjannu. Pahakse mielekse kai nämmä tiijot da tutkindot puaksuh jiähäh vaiku spetsialiston keskeh. Turizmualan ruadajat ečitäh sidä paikallistu koloriittua, ga toiči mennäh segah. Heil segavutah nimet dai pivot, sen periä hyö taritah midätahto ekzoutiekkua.
— On meil kanzoinvälizii ohjelmoigi, kudualoin avul on järjestetty äijy etnoprojektua, ga net pahakse mielekse ei suaha denguabuu tulien ruavon jatkamizeh. Turizmufirmat ei voija suaha yhtehisty etnomatkua, kuduadu vois tarita da myvvä. Karjalas on myös omii muzeiloi dai sie voibi löydiä äijy midä kačottavua. Kuibo vois suaha kai nämmä etnomatkan ozat yhteh? Minun mieles, Klasteran kehityskeskus vois ottavuo täh ruadoh. Nygöi annetah denguabuu etnoturizman kehittämizeh da uuzien programmoin järjestämizeh. Meil vai pidäy ruadua yhtes tutkijoin, yhteiskunnallizien liittoloin da valdivonke. Ilmai sidä ei rodie nimidä. Hyvii ajatuksii minul on, dai ei vaiku minul, sanou Svetlana.
