Sota taiteilijoiden silmin
Karjalan taidemuseon kuvaama dokumentti Menneiden aikojen sankarit on rakennettu maalausten ja piirrosten sekä todellisten tarinoiden pohjalta. Filmi kertoo Suuren isänmaallisen sodan suurista voitoista ja ankarista rasituksista.
Dokumentti on omistettu Voiton 75-vuotispäivälle. Katsojat tekevät virtuaalikierroksen taidemuseon saleihin ja kuulevat siitä, minkäläisiä rasituksia ja puutetta ihmiset kärsivät sodan aikana.
− Filmissä nähdään näyttely menneiden aikojen sankareista. Kerromme Suuren isämaallisen sodan tapahtumista meidän taiteilijoittemme kautta. Näyttelyssä esiteltävät maalaukset ja piirrokset ovat eri polvien taiteilijoiden tekemiä. Heidän joukossaan on niitä, jotka olivat lapsia sodan aikana, ja niitä taiteilijoita, jotka taistelivat rintamalla, Petroskoin taidemuseon näyttelyosaston päällikkö Ljudmila Nikiforova sanoo.
Enemmistö teoksista esitellään ensimmäistä kertaa näyttelyssä.
Karjalan taiteilijat Boris Pomortsev, Vitali Tjulenev, Sergei Jakobtšuk ja Juri Vysokovskih olivat lapsia sodan aikana. Lapset kärsivät sodasta vieläkin enemmän, kuin aikuiset. Lapset joutuivat kokemaan paljon sellaista, mitä ei olisi voinut kuvitellakaan rauhan aikana. Monet joutuivat kokemaan pommitusten kauhut ja näkemään tuhoa ja kuolemaa ympärillään.Taiteilijat kertovat sota-ajan lapsuusmuistoistaan teoksissaan.
Museon kokoelmissa on myös vanhemman polven taiteilijoiden piirroksia. Niiden joukossa ovat muun muassa Zinovi Lvovitš, Osmo Borodkin, Konstantin Butorov, Pavel Kondratjev ja Juri Neprintsev. He puolustivat ase kädessä meidän maatamme ja piirsivät. Heidän teoksensa kertovat sodan arjesta ja siitä, miten niin sotilaat kuin siviilitkin ovat sodan kokeneet. Teoksissa nähdään myös niitä sotilasmiehiä, joiden kanssa taiteilijat taistelivat rinnakkain.
Tätä taiteilijajoukkoa kutsutaan taidemuseon kuolemattomaksi rykmentiksi. Yhteensä heitä on 14 henkilöä. Filmissä kerrotaan seikkaperäisesti kolmesta niistä.
Sota jätti jäljen jokaiseen venäläiseen perheeseen, kylään ja kaupunkiin.
− Kun muistelemme päivää 22 kesäkuuta 1941, puhumme siitä, miten pojat lähtivät rintamalle. Boris Pomortsevin taulussa on kuvattu juuri tämä hetki, Ljudmila Nikiforova kertoo.
Boris Pomortsev on syntynyt vuonna 1932 Kun sota alkoi, hän oli 9-vuotias. Hän muistaa, miten aivan nuoret pojat lähtivät rintamalle ja miten vanhemmat saattoivat heidät.
− Taiteilija on kuvannut teoksessaan menetyksen ahdistavaa tunnetta, Nikiforova sanoo.
Veneellä seisovat pojat painautuvat tiukasti toisiaan vasten. Heidän vanhempansa yrittävät olla heidän kanssaan mahdollisimman pitkään.
Filmissä kerrotaan Vladimir Bogatkinista. Vuosina 1944−1958 hän työskenteli Grekoville nimetyssä sotataiteilijoiden studiossa. Hän kuvasi neuvostoarmeijan elämää. Hän kävi Krymissä, Romaniassa, Unkarissa, Puolassa, Tšekkoslovakiassa ja Saksassa.
Bogatkinin rintamalla luomilla piirroksilla on erityinen arvo. Niiden pohjalta hän on tehnyt litografiatöiden sarjan. Tämän sarjan parhaissa töissä taiteilija on kuvannut syvällisesti historiallista taistelua Berliinistä. Töissä tuntuu mahtavuus ja jännittyneisyys.
Sodan aikana siviiliväestöä koettelivat monet vaikeudet. Leningradin saarto 1941−1944 on ihmiskunnan historian suurimpia tragedioita. Piirityksen aikana menehtyi satoja tuhansia asukkaita nälkään ja kylmyyteen.
− Leningradin piirityksestä on maalattu ja piirretty paljon. Esittelemme pietarilaisen taiteilijan Sergei Jakobtšukin teoksia. Hänen taulussaan Raitiovaunun kuljettaja nähdään Leningradin katu raitiovaunun ikkunasta. Sodan ensimmäisenä talvena raitiovaunut eivät menneet. Kun huhtikuussa 1942 kaduilla ne taas alkoivat liikkua, kaupungin asukkaille tämä symboloi tulevaa voittoa, Nikiforova kertoo.
Hytin peilistä heijastuvat kuljettajan kasvot. Tämä on nainen, joka hämmästyttää katsojaa sillä, että hän on Jumalanäidin näköinen.
Sodan aikana taiteilija Pavel Kondratjev teki piirroksia vaikeasta elämästä saarretussa Leningradissa. Hänen teoksissaan on kuvattu saarretun kaupungin näköaloja ja sen asukkaita.
Suuren voiton hahmo nähdään Karjalan tunnetun taiteilijan Reino Jussikaisen työssä. Saksalainen reikäinen kypärä symboloi voittanutta vihollista ja kypärän seassa kasvaneet heleät tuoksusauniot symboloivat rauhaa ja uutta elämää.
