“Silaigua kolmen päivän aloh Anukses piettihgi enzimäine Karjalazien kerähmö. Rahvastu kerdyi ylen äijy, oli šeikuittu vagavii karjalazii da karjalan kieldy koskijoi kyzymyksii. Se oli karjalazien nouzuaigu” – net ollah vereksel painetun Taival-al’manuahan algusanat kirjutukses, kudai on omistettu “Oman Muan” pitkäle da monipuolizele histouriele da nygyaijale.
Täs emmo rubie syvendymäh lehten histourieh. Äijy midä muutui – muututtih rahvas, muutui kieli, muutuigi toimituksen ruado. Vie kymmene vuottu tagaperin materjualoi da runoloi kirjuttajat tuodih meile iče libo työnnettih poštan kauti. Toimitukseh tulduu sai nähtä, sanommo, kui meijän alallizet kirjuttajat da lugijat Aleksandr Volkov, Nikolai Feklistov da P’otr Sem’onov paistih keskenäh elokseh da karjalazih dieloloih nähte. Heijän paginois toinah vie jäi kaigu “Periodikan” seinih, a heijän mietiskelylöi säilyy jo keldavunnuzil lehtisivuloil.
Jo harvah soitetah toimitukseh da sanotah meile meijän hairahtuksii, harvembi nevvotah. Nygöi “Oman Muan” kirjuttai nuoreni, kirjuttajan kieli samal aigua hubeni da kehityi. Vahnanaigazii sanondoi da viizahuksii emmo jo tiijä, käytämmö vie kudakui vuitin niilöis, kudamat on kerätty eri sanakniigoih libo jiädih mustoh buabolois-died’olois. Sen sijah opastuimmo kirjuttamah karjalakse joga dieloh nähte, olgah se tiedokoneheh kuului tehniekky libo uvven tien rakendamine, myö terväh omaksummo da suammo rahvastugi käyttämäh uuzii sanoi. Yhtelläh endizelleh pyzytäh lehten abuniekoinnu sen erähät alguhpanijat. Lehten enzimäine piätoimittai Viktor Makarov kävyy ottamah tilattuu lehtie toimitukseh, nygöi Latvies eläi L’ubov’ Baltazar (Arefjeva) kirjuttau lehteh runoloi.
Kaikkih nämmih igävih dieloloih kaččomattah, lehti piäzöy ilmah joga nedälii, i toiči kaksi-kolme noumerua on edehpäi planiiruittu. Kirjuttajat vuotetah omua vuoruo – konzu heijän materjualu painetah. “Otattogo lehteh tämän minun kirjutuksen?”, kirjutti ven’akse Čalnas eläi L’udmila Mehed oraskuun allus, “Otammo, tiettäväine, vaiku kezäkuun puolivälis”, vastaimmo. Toimituksen ruavon tobju pala siirdyi internettah, enimytten, Vkontakte-verkoh. Nygöi pidiä yhtevytty lugijoin da kirjuttajienke Vkontakte-verkos on toimittajan ruavon vuitti. Tiettäväine, ičegi ajelemmo eri kylih da linnoih, vastavummo karjalazien aktivistoinke da pagizutammo rahvastu. Ga mašinal kerras kaikkiel et kergie. Internettu andoi hyvän mahton ainos suaja uuzii kirjuttajii. A midä enämbi rodieu kohtua, kuspäi meile kirjutetah, sidä enämbi rodieu lugijuagi. Meil on jo vägitukku kirjuttajua da abuniekkua, sendäh pandemien aigua emmo ole huoles, midä panna lehteh, on vaiku yksi varavo – uskaldua painua da hätkekse ei jättiä. Tiettäväine, työttylöis materjualois on vähä karjalankielisty, enimät tulou kiändiä. Sendäh lugii ei tunne sen libo tämän eloipaikan kielirikkahuksii. Jäi, tiettäväine, vie niilöigi, ket kirjutetah meile karjalakse da työtäh poštan kauti kirjazes. Sulakuus toinah luvitto priäžäläzen Aleksandr Saveljevan runon, vedeleläzen Galina Ol’kinan materjualat da Zankilan karjalazen L’udmila Vladimirovan mustelmat. Rahvahallizes lehtes pidäy olla äijy kirjuttajua, sildy ku se on rahvahan lehti.
Tänäpäi toimitukses ruadau yksitostu hengie – kuuzi ruadau toimitukses da kuuzi loittuopäi palkan vuitil. Endizen Karjalazen kongresan endine piämies Anatolii Grigorjev ainos prähkäy toimitukseh kävves: “Mužikkoi teile ei tävvy...”. Toimitukses ruatah vaiku naizet. Paikan piäl ollah jo ammuzet ruadajat – Margarita Kemppainen, kudai on ruavos täs allus algajen, Jelena Ruppijeva (Filippova) da Maikki Spitsina da myöhembi tulluot Ol’ga Smotrova, Elina Potapova, Uljana Tikkanen da vaste tulluh Irina Zaitseva. Loittuopäi kirjutetah kogo oman ruadotaibalehen “Omas Muas” kiini sivotut Ol’ga Ogneva, Natalja Antonova da Valentina Mironova. Loittuopäi kirjutetah Alevtina Lesonen da Aleksandra Lesonen. Puolel toimittajis karjal on muamankielenny, puolet opastuttih sih Petroskoin yliopistos. Ruadajes karjalan kielen alal puhummo yhteh hiileh, ga samal aigua olemmo eri mieldy eri dieloloih nähte – kui olis parembi kirjuttua, midä lugijal olis mieleh lugie, ottua materjualu vai olla ottamattah... Ollemmo ku eri mieldy, kui olis oigiembi kirjuttua libo kiändiä, iškemmö kihlat: soitammo kielenmaltajal, kudai ei malta grammatiekkua, maltau vai, kui oigieh pidäy sanuo, sit ken oigieh sanoi, se ballan suau kilbulistah. Muga ruado eistyy. Toiči tulieh aigah kačahtammokseh yhtes, ga tuaste kihloi rubiemmo iškemäh.