Martsial’noih vuotetah matkustajii
Ven’an enzimäine tervehyönhoidolu “Martsial’nije vodi” jatkau omua ruaduo pandemien jälles, heinykuun 14. päiväs. Nygöihäi Martsial’noin alovehel on rauhalline elaigu, et vastua pordahil gostii, kudamat kävväh juomah parandajua vetty lähtielöile. Sanakse, täl kerdua puutui lugie, äijygo on porrastu – 207.
Martsial’noih meidy kučui Oleg Mošnikov. Karjalan kuulužu runoniekku nygöi ruadau Karjalan Kanzallizen muzein Martsial’noin ozaston piälikönny.
Martsial’noin gostil paiči sidä, ku parandua omua tervehytty, on vie mahto tiijustua enämbän Ven’an histourieh nähte. Konzu Oleg Mošnikov vedäy ekskursiedu, tunduu, ku häi hyvin tutki Ven’an histouriedu, häi sanelou ei kaikil tiettylöi Pedrun Enzimäzen aigah kuulujii faktoi.
Martsial’noin muzein kohtas juaman pieles on vaiku uuzi alusplita. Aijakse ozuttelu on sijoitettu Viijes lähte -syöndykohtah, kudai on sežo hoidolan alovehel.
– Muzein taloi riičittih da viettih Voulogdah ligakuus 2019. Sie sen kohendetah Voulogdan muasterit. Se taloi nostettih vuvvennu 1830, ezmäi sit oli Halličuksen taloi (ven’akse – domik gornogo vedomstva), jällespäi se oli kaččojan taloi. Terväh kohendettu taloi tuvvah järilleh, toinah jo vuvven 2021 allus siirrämmö ozuttelun sinne, sanelou Oleg Mošnikov.
Ozuttelus on kirjutettu terhehyönhoidolah histourieh nähte, on pandu kačottavakse äijy vehkehty, kudamat oldih tsuarin käytös Martsial’nois. Ylbevyksenny on 300-vuodehine stuulu, kudaman, sanotah, on luadinuh iče tsuari. On äijy ezinehty, kuduat kuulutah Kendärven endizen čugunzavodan ruadoh – jadroi, čugunpalazii, kudamis sit luajittih eri vehkehii, on puuškii, kai jalguraudoigi – sih aigah kiini otettuloi ei tapettu, työttih ruadamah Kendärven čugunzavodale dostalikse igiä.
Martsial’noih muzeih kuuluugi Apostolu Pedrun kirikkö. Tulien vuon se täyttäy 300 vuottu. Sinne tottu maksau kävvä. Kogo kirikkö da kai, midä on sit syväimes, säilyi meijän aigassah.
– Nygöi räkkipäivinny emmo salbua veriälöi, pidäy ku kirikön sydämes da pihal olis lähes sama lämbötila, ku kirikkö säilys parembi, sellitti Oleg da salbai kodvazekse 300-vuodizet veriät, ku ozuttua meile vahnat šašokat.
Kirikön ylbevyksenny ollah obrazat. Net ei olla tavallizet, kudamii myö harjavuimmo nägemäh kirikkölöis, net ollah suuret, puul piirustetut. Obrazat ollah vahnembi kirikkyö, net tuodih Martsial’noih Ladienoispäi. Säilyttihgi kirikös partesnoit horat. Pedru Enzimäine oli Martsial’nois nelli kerdua, kirikös olles häi huogavui da ruadoi – luadi tärgevimii valdivollizii piätöksii.
Muzein joga paikas Oleg Mošnikov mielihyväl lugou iččeh kirjutettuloi runoloi Martsial’noih da sih aigah kuulujih tapahtumih niškoi. Erähän runolois häi lugou vaste sen jälles, konzu rahvas seizatutah kirikön suuren ikkunan tyveh.
– Martsial’noile omistettuloi runoloi minä kirjutin vuozikymmenii, en kirjutannuh kerras kaikkii runoloi muzein ozaston piälikökse roittuu, šuutkakse sellittäy runoilii.
Ekskursien vedäi mielihyväl ozutti meile kaikkie, midä on Martsial’noin alovehel, hänen kel heityimmö lähtiele juomah kuulužua parandajua ruadahistu vetty. Hänes tiijustimmo, ku Martsial’noin alovehel da ymbäristöl enne pedäjikkö, ga Kendärven zavodan päččilöi lämmitettih puul, sendäh pedäjikkö oli kuattu. Nygöi sen kohtas on segameččy, kudai on hyvä syväintaudiloil voimattomile. Ga yhtelläh yksi pedäi on jiännyh...
