Kaikis kallehin – ilmai annettu
Ga yhtelläh monis mualois jälgivuozikymmeninny jo tuotetah dai käytetäh omembua da puhtahembua tavarua, sen luvus on syömisty dai juomistu. Laukas ostettulois ei sua tiediä nimidä, hos niilöih puaksuh on pandu “vihandu merki”. Vai on ylen žiäli, ku ekolougizien tavaroingi valmistajat jo on ruvettu muanittelemah linnalazii ostajii. Luonnospäi ilmai otetul on muitegi ylen korgei hindu, ga myöjät vie ei täytytä, vie muanitellah ostajii.
Pidäs suuttuo, ga toiči nagrattau enämbäl. Kaikis suurin kummu on se gu mehiläzien pidäjät jo maltetah eroittua metty eri kazviluaduloin mugah. Myödävänny on kai lumikukan mehuu! Tietänneh hos net myöjät – konzu lumikukat kukitah – mehiläzet vie ei ruohtita liikkuo omas pezäspäi, eigo vie ole tieduo, lähtetännehgo net lendoh tänä keviän, vai ongo pereh talvel kylmänyh.
Hos mehiläzet ollahgi ylen mielevät, ga netgi ollah vaiku kärbäzet – kuspäi tulou nenäh magiembi duuhu, sinnei lennetäh. Se on tozi – net maltetah vallita. Enzikse kerätäh nektuaran sen luavun kukkazispäi kus zuaharin protsentu nektuaras on suurembi. Konzu niilöin kukindu lopeh – ezmäi enimät laškistellahes kaksi-kolme päiviä, sit vaste ruvetah eččimäh toizii kukkazii. Gu ollou mieli suaha erikseh joga kazviluavun metty – ymbäri mehiläzien pezii pidäy olla yhten luavun kazviloi kolmel-nel’l’äl kilometril joga puolehpäi. Sit kerras kukindan loputtuu mehu pidäy ottua iäres eiga mehiläzet lennetäh muijal da tuvvah ihan muudu nektuarua. Ku lähäl ei olle kukkijua kazvii – mehiläzet voijah lendiä seiččemen kilometrin piäh eččimäh sidä. Kezäniittylöil yhtel aigua kukitah enimät tuhjot da niittykukat, se segamehu ongi ristikanzan tervehyöl kaikis paras. Ken mehiläzien pidäjis ei ruanne vai myöndäh niškoi, se tiedäy – voibi suaha metty vai kahtu luaduu – keviän da kezän mehut. Midä harvembah menet käzin mehiläzien pezäh – sidä vägevämbi roih pereh, sidä parembi se ruadau kogo kezän. Hos äijäl himoittas tiijustua – mittuine on lumikukaspäi kerätty mezi, ga täl kerdua roih tirpua opittelemattah.
Yheksä must’oidu
Mugai “vihandu merki” on mennyh viäräh erähien kuivattuloin heinyjuomiziengi kohtal. Kerran gostis puutui juvva čuajuu, kudai oli valmistettu dai pakattu Karjalas. Ku nimittumua “karjalastu” maguu sit juomizes en tundenuh – heityin sen verran vastukavaizekse da aijan menetyksekse eroittelin kai kuivat ainehet midä oli pienes huavozes. Lövvin yheksä kuivattuu must’oidu da vie sen samazen verran hienondettuu kalendulan kukkastu. Oli vie erähii pienii harmualoi heinäzii da lehtyzii. Muu oli hyvä tuttavu “indian tea” – vaiku sen hindu oli kolmie kerdua suurembi kui laukas. Ku ei tulis yheksäs must’ois maksua tuhattu rubl’ua – paras olis ičel kerätä da kuivata tuttavii marjoi da kukkazii da luvva oma juomine talven vilustumistaudiloih näh dai muite tervehyön parandamizekse.
Hendozen heinäzen vägi
Keviäl kazvin elavundu algau juurispäi. Sikse net heinät, kudamis kerättäväkse pädöy juuri, pidäy kaivua keviäl, kuni se elavunnuh juuri ei vie ehtinyh eistiä omua mehuu ylähpäi; libo myöhä sygyzyl, konzu huogavunnuh juuri jo uvvessah on roinnuh vägevy. Sit ielleh elavutah varzi, lehtet, kukat. Kai kazviloin ozat toine toizen peräh ollah parahas väis. Sit kezän lopus da sygyzyl kypsetäh marjat. Voibi kuivata pihlajan, vavoin, must’oin, tuomen marjua. Monien marjutuhjoloin ladvazet da puuloin kukat dai lehtetgi päitäh kuivattavakse. A gu kazvi pädis tietyn tavvin parandamizeh – pidäy tiediä kui se oigieh valmistua – voibigo kiehuttua tuorehennu, vai pidäy kuivata da hauduttua hiilavas vies, vai pidäy kuivata da seizatuttua spirtus. Sit vaste jogahizen kazvin vägi piäzöy väl’l’äl parahite da parandau tervehyön. Sendäh kedä miellytännöy tämä ala – pidäy eččie da löydiä ičel pädevät tarkat tiijot.
Karjalazet ainos kerättih da kuivattih zveroboidu, suomekse se on mäkikuisma. Erähis mualois sidä sanotah “veriheinäkse”. Sil ollah pienet keldazet kukkazet. Konzu otat kukkazen da hierot sormien välis – jiäy sinine jälgi. Se on tärgei toizis kazvilois erottamizekse. Tämä heiny pädöy moneh taudih, pidäy lugie ičel, ken tahtonou kuivata. Vai ei sua juvva ylen vägeviä – voibi nosta verenpaino.
Keviäl da sygyzyl voibi kerätä kalganua – se pädöy vačan parandamizekse. Sen juuret ollah kui sormet, ei ole jygei kaivata. Nuori agjaine ainos jiäy muah – tulian keviän se elavuu vie parembi. Kalganua on jygei löydiä sendäh ku sen varzi on ylen hoikkaine. Kukkaine on kui pieni keldaine ristaine da sit on nelli lehtytty, se on tärgei kalganan erottamizekse. Juuri pidäy pestä, leikata palazikse poikkizin da kuivata. Konzu roih hädä – näppine juurdu pidäy kiehahuttua...
Ližiä lugekkua “Omas Muas” 29.07.2020
