Iivana Rokačču purjehti Kantalahteen
Pinduisessa asuvan veneenrakentajan Pavel Dolgihin johtama miehistö purjehti Kantalahteen Iivana Rokačču -nimisellä veneellä. Veneilijät kävivät Gandvik-keskiaikafestivaalilla.
Vesireitti alkoi Karhumäen piirin Pinduisesta ja kulki Belomorskin kautta Solovetskin saarelle. Vene purjehti Kantalahteen Kemin piirin Kriitinän ja Murmanskin alueen Umban kautta.
— Reitin vaeltaminen Ääniseltä kanavaa myöten Vienanmerelle kesti seitsemän päivää. Venemiehistössä oli kymmenen ihmistä, Pavel Dolgih kertoo.
— Veneretki oli pitkä, siis osa veneilijöistä purjehti vain osan matkaa. Paluumatkalla meitä oli kaksi: minä ja Andrei Belous. Kaikki muut lopettivat matkansa lomapäivien puutteen vuoksi, hän lisää.
Pavel Dolgih kävi elämänsä ensimmäisellä veneretkellä Ääniseltä Vienanmerelle. Hän kohtasi onnekseen asiansa osaavia veneilijöitä, muun muassa hollantilaista Leen Van-Gaalenia, joka avasi hänelle veneretkeilyn saloja.
— Venemiehistöllä oli kaikki, mitä tarvitaan matkantekoon: veneen ja varusteiden lisäksi kova into purjehtimiseen, seikkailumieli ja halu uusien asioiden kokemiseen ja maailman näkemiseen. Nyt meillä on takana reissu, joka ei varmasti unohdu koskaan, Dolgih sanoo.
Venemiehistö kävi Gandvik-keskiaikafestivaalilla komilaisten keskiaikaharrastajien kutsusta. Komin tasavallan Syktyvkarissa on Tunturihaukka-klubi, jossa keskiaikaharrastajat tekevät esityksiä sotahistoriallisista tapahtumista.
— Klubin jäsenet sanoivat, että minun rakentamani vene sopii hyvin festivaalille. Neuvottelin heidän kanssaan yhteisestä veneretkestä vuoden kuluessa, Dolgih kertoo.
— Osan reittiä purjehdimme komilaisen Varyš-veneen kanssa. Paluumatkalla rantauduimme Vienanmeren saarelle ja odotimme parempaa säätä, hän jatkaa.
Veneretken aikana komilainen miehistö sukelsi keskiaikaan. Heillä oli pellavavaatteita he söivät savilautasilta ruokaa, jota syötiin keskiajalla: ryynejä, suolalihaa, porkkanaa ja sipulia. Keskiajan harrastajat purjehtivat Komista Kantalahteen tuhat kilometriä.
Kiinnostus puuveneiden rakentamiseen heräsi Pavel Dolgihissa viisi vuotta sitten. Silloin hän rakensi ensimmäisen kižanka-veneensä. Veneellä Dolgih kävi Äänisen regatta -festivaalilla.
Poliisimies Pavel Dolgih ei voinut kuvitellakaan, että hänen kiinnostuksensa veneenrakentamista kohtaan olisi ollut niin vahvaa.
Vuonna 2018 Dolgih rakensi toisen puuveneen. Hänen ystävänsä ja poikansa auttoivat häntä. Veneenrakentaja osallistui taas Kižin regattaan ja sijoittui toiselle sijalle.
— Vene on alkuperäistä viikinkien 1000-luvun sotalaivaa jäljittelevä alus. Sen nimeksi tuli Iivana Rokačču, joka asui Mujejärven piirin Tiiksin kylässä 1500—1600-lukujen vaihteessa. Rokaččua pidetään kansallissankarina, koska hän onnistui pysäyttämään ruotsalaisten hyökkäyksen, vaikka kaatuikin taistelussa. Tiiksissa on Iivana Rokaččun muistopatsas. Olen ylpeä, että veneeni kantaa tämän miehen nimeä, Dolgih sanoo.
Hollantilainen veneilijä apuna retkellä
Hollantilainen Leen Van-Gaalen purjehti veneenrakentajan Pavel Dolgihin kanssa Iivana Rokačču -veneellä Pinduisesta Belomorskiin.
— Pavel Dolgih kutsui minut veneretkelle, koska olen kokenut veneilijä. Isälläni oli pieni laiva ja minulla oli oma purjeveneeni. Kuusivuotiaasta lähtien olen viettänyt aikaani vesillä. Osallistuin moniin regattoihin veljeni kanssa, Van-Gaalen kertoo.
Yhdeksän vuotta sitten Leen Van-Gaalen karisti Amsterdamin pölyt jaloistaan ja muutti asumaan vaimonsa kotikaupunkiin Karhumäkeen. Nyt hän sanoo Karjalasta tulleen hänen toinen kotinsa.
— Hollanti on pieni maa. Siinä kaikki on lähellä. Venäjä on suuri ja se yllättää koko ajan. Täällä on kiintoisaa asua. Meillä on kolme lasta. Hollannissakin minulla on vielä poika ja tytär. Perheeni kanssa matkustamme usein ympäri Karjalaa, Van-Gaalen kertoo.
